Koukkuja vai lintuja - Hooks or birds

Kun pojan huonetta järjesteltiin uudelleen vuosia sitten, jäi yksi seinä jotenkin autioksi. Tarjouduin tekemään siihen seinävaatteen ja yllättäen poika suostuikin, jos saisi valita värit. Hän halusi siihen ruskeaa ja lämpimiä punaisia. Mallin kehittelin itse Jinny Beyerin kirjan ”Designing Tessellations” pohjalta. Minun mielestäni kuvassa näkyy pitkäkaulaisia lintuja, joutsenia ehkä. Poika taas näki työssä koukkuja. Pääasia, että hän piti työstä sen verran, että vei sen mukanaan, kun muutti kotoa.

A wall was left rather empty when we were rearranging my son’s room years ago so I volunteered to make a tapestry for it. Surprisingly he agreed with the condition that he gets to choose the colors. He wanted brown and warm red for it. The model came to me from Jinny Beyer’s book Designing Tessellations. I think there are birds, swans maybe, in the work. He thought they were hooks. Main thing is, that he liked it enough to take it with him when he moved out.

Osan kankaista värjäsin sopivan ruskeiksi pesukoneväreillä. Työ on tikattu koneella.

Some of the fabrics were colored with washing machine colors. It was machine stitched.

Kätketyt kaivot - Hidden wells

Kun aloin ihan oikeasti opettelemaan tilkkutöiden tekoa, tein peittoja aluksi sukulaislapsille. Tämä tilkkupeitto kuuluu siihen sarjaan. Se on tehty pienelle poikaviikarille, joka oli tuolloin n. 8-vuotias. Hänen lempivärinsä oli keltainen, ainakin silloin, nyt hän jo melkein aikuinen. Peitto on tässä kuvattu hänen vanhempiensa terassilla, jonka hänen äitinsä on saanut jopa talvella näyttämään kauniilta ja viehättävältä.

When I began quilting for real I did blankets for kids in the family. This quilt here is one of those. It was made for a little rascal who was 8 years old at the time. At the time his favorite color was yellow. By now he is almost an adult so I’m not sure about his color preferences now.  This picture was taken on the porch of his parents’ house. His mother has managed to make the porch look beautiful even during the winter.

 

Peitossa käytetyn blokin nimi on Kätketyt kaivot ja se näyttää kiehtovan monimutkaiselta, mutta sen tekeminen on jokseenkin yksinkertaista. Työssä on neljä kuviollista kangasta ja kolme yksiväristä. Valitsin ensin ykköskankaan, joka on alla olevassa kuvassa oikealla. Siinä on krokotiileja tai jotain vastaavia. Niistähän pikkupojat on tehty: krokoista, kilpikonnista, kaloista – vai miten se oli. Etsin muut kankaat ykköskankaan värimaailmaan sopiviksi. Ja tulihan siihen onneksi keltaistakin.

The block used in the quilt is called “hidden wells” and it’s intriguingly complex. However, it’s somewhat simple to make. It has four textured fabrics and three in single color. The first one I chose was the one on the right. It has crocodiles or something like that. And that’s what little boys are made of: crocodiles, turtles, fish – and so forth. I sought to match the rest of the fabrics with the first one. And it seems there’s a little yellow in there too.

  

Kankaat leikkasin erilevyisiksi kaitaleiksi ja yhdistin ne aina samassa järjestyksessä. 

I cut the fabrics into slices of different widths and combined them in the same order every time. 

Sitten vain leikkasin leikkurilla kaitaleryhmät ensin neliöksi ja neliöt kulmittain kolmioiksi. Samanlaiset kolmiot yhdistin takaisin neliöksi. Tuloksena on kaksi erilaista blokkia, jotka sitten ompelin vuorotellen yhteen. Yksinkertaista!

After that I just cut the combined slices into squares and those squares into triangles. Matching triangles were combined into squares again. It resulted in two different looking blocks that I alternately sew together. Simple!

Peitto on käsin tikattu monofilamentilla. Joka on sitä joskus käyttänyt, tietää, että hermot siinä menee. Mutta kaikkea pitää kokeilla. Joitakin asioita voi tosin kokeilla vain kerran. Tämä melkein kuuluu niihin.

The quilt is hand-stitched using a monofilament. Anyone who has used that knows it’s a nerve wrecking business. But you got to try everything right? Though some things you can only try once and this might be one of them.

Viisi virhettä - Five mistakes

Saksalaisessa Neue Mode –lehdessä oli kauan sitten kuva-arvoitus. Käsittääkseni siinä pitäisi etsiä eroavuuksia kuvien välillä. En tuhlannut aikaa virheiden etsimiseen, vaan käytin kuvaa mallina tilkkutyölle, jonka tein pienelle pojalleni. En vain muista kumpaa kuvaa käytin. Se varmaan selviäisi, jos löytäisin ne viisi virhettä.

The German Neue Mode – magazine had a rebus a long time ago. You were supposed to find differences between two pictures. I wasted no time doing that, but took the picture and used it as a model for a quilt I did for my young son. I just can’t remember which picture I used. It might help if I could find the five mistakes.

Etsin työhön samanvärisiä kankaita kuin kuvassa, koska pidin kuvan väreistä. Siitä tuli hauskan kolmiulotteisen näköinen.

 I searched for similar fabrics as there are in the picture because I liked the colors of it. It created an interesting 3D effect.

Peiton tekeminen kesti - taas  - niin kauan, että poika ehti kasvaa ja sänky vaihtua, joten mallia piti jatkaa ihan omilla päätykuvioilla. 

Making that quilt took - again - so long that my son managed to grow up and change his bed, so I had to continue the quilt model with my own head patterns.

Käsittämätön käsi - Unbeliveable hand

Paikalliselta kirpputorilta löysin tämän käden. 

I found this hand from a local flea market.

En tiennyt, mikä se oikein oli, mutta se kiehtoi minua, koska pidän tavattomasti kaikenlaisista puuesineistä ja muista aidoista materiaaleista kuten kivi (varsinkin jalokivi!), nahka, metalli (kuten kulta!), luu, poronsarvi, pellava.

I did not know what it was but it intrigued me since I especially like wooden objects and other “genuine” materials like stone (gemstone especially!), leather, metal (like gold!), bone, reindeer horn, linen. 

Käden sormia voi vääntää eri asentoihin. Ehkä sillä voisi vaikka viestiäkin. Tämä voisi tarkoittaa mykkäkoulua.

The fingers of this hand can be bent in different ways. Maybe it could be used for communication. This means “silent treatment”.

Tämä tarkoittaisi: ” Mitäs minä sanoin!”

This would mean “I told you so!”

Tai ehkä ripustan siihen koruja.

Or maybe I’ll just hang jewelry on it.

Viisas poikani tiesi kertoa, että se on piirtäjien mallikäsi. 

My son, wise as he is, knew that it’s a hand used as reference by graphical artists.

Tilkku-Nalle - Quilty Bear

Tämän pehmolelun tein tyttärelleni. Kankaat sain äidiltäni. Ne olivat nukkien valmistuksesta yli jääneitä uusia kankaita, leikattu nukenvartalon muotoon, siis aika hankalia tähän tarkoitukseen, mutta käyttökelpoisia kuitenkin. Ohjeen otin Suuri Käsityökerho-lehdestä.

Tässä nalle köllöttää vauvanpeiton päällä. Peiton kankaina on sisareni miehen äidin vanhat verhot ynnä muuta vastaavaa. Minulla oli siis vakava kierrätyskausi meneillään. Ennen lopullista hajoamista peitto vietti vanhuudenpäiviään kissan peittona, kuinkas muuten. Siis kissa nukkui sen päällä, ei alla.

This Teddy Bear I made for my daughter. The fabric came from my mother and its left-over fabric from making dolls and cut into the shape of a doll body. That made them difficult to use here, but I managed. I took the instructions from the Suuri Käsityö – magazine. Here’s the teddy laying on top of a baby’s quilt. The fabric in the quilt came from my sister’s husband’s mothers’ old curtains etc. I was really suffering from a serious case of recycling. Before breaking down completely, the quilt spent its last days as a kitty blanket. Naturally the kitty slept on top of it, not underneath it.

Hämeen hitain - Taking it slowly in Häme

Tämän peiton tekemisessä minulla on varmaan epävirallinen Hämeen ennätys, tein sitä peräti 9 vuotta. Välillä se oli jo melkein muuttunut EVVK:ksi (Ei Vieläkään Valmis Käsityö), mutta sinnikkäästi jatkoin sen tekemistä TV:tä katsellessa. Siihen aikaan minusta tuntui, että se aika meni muuten hukkaan. Olen siitä kyllä jo viisastunut. Pystyn katsomaan TV:tä tekemättä mitään, joskus jopa ajattelematta mitään.

Tein työn aluksi kokonaan käsin. Leikkasin 64 kpl  n. 20 x 20 cm neliöitä vanhoista lakanoista ja niihin sitten ompelin 4 cm leveää suikaletta kulmasta kulmaan keskeltä alkaen. Kankaina käytin kaikkea kierrätyskamaa: puuvillaisia mekkoja, flanellisia yöpaitoja, tyynyliinoja. Siihen aikaan minulle oli myös tärkeää se, että ompelin käytetyistä kankaista. Siitäkin olen jo viisastunut. Nykyään pystyn ihan surutta leikkaamaan jo uusiakin kankaita.

Tein peiton sisarelleni. Hän oli ihmeen kärsivällinen koko 9 vuotta. Muistaakseni hän kysyi vain kerran, miten peitto edistyy. Mutta no, hänkin on asunut Hämeessä jo niin kauan, ettei se mikään ihme ollut. Lopulta kyllästyin itse hitauteeni ja ompelin viimeiset 20 blokkia  koneella ja ihastelin, miten nopeaa se olikaan. Työ on käsin tikattu tikkauskehyksessä. 

Topikattikin piti peitosta niin, että nukkui aina sen päällä. 

 

It must be an unofficial Häme regional record for me to have worked on this quilt for 9 years. It was close to becoming a UFO (UnFinished Object), but with determination and the help of the TV I stayed with it. At the time I felt watching TV is wasting time but I’ve grown wiser since. Now I can watch TV without doing anything else, sometimes even without thinking of anything else.

I began working on it solely by hand. I cut 64 pcs. of approx.. 20cm x 20cm squares from old sheets and sewed 4 cm wide strips to them from corner to corner, starting from the middle. I used recycled fabrics; cotton dresses, flannel night gowns and pillowcases. At the time I found it important to use recycled materials. I’ve grown wiser in that sense too, these days I’m perfectly capable of cutting apart new fabrics too.

I made this quilt to my sister. She was surprisingly patient the whole nine years. If my memory serves me right, she only asked me once how’s it coming along. But it’s understandable; she has lived in Häme for so long that it doesn’t surprise me. Eventually I grew bored of the work dragging on and used a sewing machine to sew the last 20 blocks. I was amazed how fast it was. The quilting is done by hand in a quilt frame. Our cat, Topi, liked the work so much that he always slept on top of it.

Kultaiset puikot, osa 3 - Golden needles, part 3

 

Hartiahuivia valmistuu niin nopeasti, etten itsekään pysy kohta laskuissa. Tällaisella vauhdilla en ole ennen neulonutkaan. Pitihän minunkin tehdä oma bactukseni, kun kaikilla muilla oli jo omansa. Siitä tuli ihan hauska. Huopakukkasen olen ostanut käsityömessuilta Lahdesta.

I’m knitting shawls faster than I can count. I’m knitting faster than I’ve ever knit before. I just had to make my own bactus shawl since everyone else had one already. It’s quite nice. The felt flower is from a crafting fair in Lahti that I visited.