perjantai 26. helmikuuta 2016

Kangasta pienissä paloissa - Small squares of fabric

Ehkä joku vielä muistaa, kuinka 1990-luvulla nettikangaskaupat aloittelivat toimintaansa. Silloin kangasnäytteet lähetettiin postitse pienissä muovipusseissa. Hinnat näissä pusseissa ovat markoissa, euroista ei vielä tiedetty mitään.

In the 1990’s Finnish fabric shops began to sell in Internet and they sent fabric samples in little plastic bags to customers. The prices you see are in Finnish marks, not in euros. Back then we knew nothing about euros.



Oli se vaan aikaa! Sai hypistellä ja rypistellä kangaspaloja ja tutkailla värejä ja kuvioita. Sitten pieni pala jo alkujaan pienestä palasta liimattiin paperiselle tilauslomakkeelle ja lähetettiin etanapostissa kangaskauppaan.  Lähetys tuli samalla tavalla, no niinhän se tule nykyäänkin, tietysti.

Those were the days! I could fiddle with the fabric squares and look carefully at colors and patterns. If I wanted to order some fabric, I cut a tiny little piece from the sample and glued it onto a paper document. Then I put it in an envelope and went to the post office to send it to the fabric shop. It was no hurry whatsoever.



Niin kuin näkyy en ole raaskinut luopua mokomista olemattomista paloista vieläkään. Enkä ole saanut tehtyä niistä mitään. 



Se taas saattaa johtua palojen olemattomasta koosta 4 cm x 4 cm. Jos ne ompelisi yhteen, saumat veisivät vielä 1,5 cm pois. Enkä ole mikään miniatyyritaiteilija, siksi ei mitään ole tullut tehdyksi. Ja toisaalta saita, nuuka, itara luonteeni ei ole antanut heittää niitä poiskaan, hyvänen aika, ilmaiseksi saatua rahanarvoista tavaraa! Vaan ei hätää. Sain idean Quilty Folk-blogista, jossa on menossa 365-käsinompeluhaaste: yksi yksinkertainen kuvioblokki per päivä. Haaste on alkanut jo aikapäivää sitten, joten hitaana hämäläisenä taitaa olla jo myöhäistä osallistua.

As you can see I haven’t been able to give up those almost nonexistent squares nor have I made something of them. The former may result from my stingy character and the latter from the tiny size of the squares, only 1,5 x 1,5 inches. If I sew two together there would be almost nothing left. But a few days ago I got an idea from the Quilty Folk -blog. There’s this 365-days quilt challenge to sew one simple block by hand every day.



Sitä paitsi (ja siitä huolimatta että olen hämäläinen) olen parin viime päivän aikana ommellut käsin näitä yksinkertaisia neliökuvioita 8 cm x 8 cm jämäkankaille jo n. 15 kpl. Hercule Poirot’ta katsellessa pistelen aina kolme neliötä paikalleen. Niin, ja luulen ettei 365 kpl riitä siihen mitä suunnittelen.

I didn’t take the challenge because I’m sure I’m too late (because I come from Häme that is always the case). Besides I have already made 15 blocks in three days and I suppose 365 won’t be enough for my intentions. My blocks are now 3 x 3 inches with these little squares in the middle.




Valmiille neliöille piti sitten keksiä joku säilytyspaikka. Otin uusiokäyttöön erään kansion, jonka sain työhön liittyneen kurssin yhteydessä jo vuosia sitten.

I wanted to find a place to retain the squares. I reused this little case I received in a course I attended due to my work.



Kansio on suomalaista tuotantoa, ja hyvin valmistettu jostain pahvin ja muovin välimuodosta. Valitettavasti se on liian pieni A4-asiakirjoille, mutta näille neliöille se on ihan sopiva.

It is made in Finland and it’s very durable. The material is something between plastic and board. It’s too small for most of the documents but just right size for these squares.



Jos jollekin hyvämuistiselle tulee mieleen, että mitähän niille minun muille  jämätilkkuprojekteilleni kuuluu, niin voin kertoa, että ne voivat ihan hyvin omissa pikku pussukoissaan kenenkään häiritsemättä.


If someone of my readers have such a good memory and wants to know how my several previous scrap projects are doing I can tell that they are just fine. They spend their time in their own boxes and no-one disturbs them, not even me.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa? – Why one of them is a child of light and the other one loves the night?

Päättötyönäyttely on päättynyt. Tässä minun työni.

The exhibition is over. Here you can see my art work.



Mutta kumpi on kumpi? But which one is which?





Onko tämä yön rakastaja? Does this one love the night? 


Hän katsoo kuitenkin auringonnousuun. However he’s looking at dawn. 



Tämäkö on valon lapsi? Hän on kuitenkin edelleen pimeässä metsässä.

Is this one the child of light? He’s still in the dark forest.


Katsoja päättäköön. I leave the conclusion to the viewer.