Kokeiluja – Experiments

 

Viime postauksessa lupasin, etten ompele yhtään tiukkaa kulmaa, vaan teen jotain villiä ja vapaata. No, kulmia en ommellut, mutta ei nämä nyt ihan villiltäkään näytä. Idean näihin kokeiluihin sain parkkipaikalta.

In my last post I promised I won´t sew another corner. Instead, I`ll do something wild and free. Well, I didn´t sew corners but this doesn´t look exactly wild either. I got the idea on a parking place.

Joku oli jättänyt tuulilasiini tämän lapun, jossa arvosteli parkkeeraustani. Ei sillä parkkipaikalla ollut mitään viivoja, joiden sisällä olisi pitänyt pysyä.

Somebody had left this piece of paper on my car´s windscreen. On that parking place there were no lines whatsoever within I should have parked my car.

Piirsin itse omat viivani, aika tiukkaa siitä tuli. Abstraktia yritin, mutta joltain rakennelmalta se näyttää, tai avaruusalukselta, tai satulinnalta. Katsoja saa päättää.

I drew my own lines, quite sharp ones I would say. I tried something abstract but it looks like some kind of a construction or a space ship or a castle. The viewer may decide.

Skannasin piirroksen mustesuihkutulostimella tulostettavalle puuvillakankaalle. Minulla oli vain kolme A4-kangasta jäljellä, ajattelin niiden riittävän tähän kokeiluun. Mutta muutin piirrosta joka kerralla, tein lisää yksityiskohtia ja suurensin ja pienensin.

I scanned the drawing on fabric for inkjet printing. I had only three A4 size fabrics left, but I thought they would be enough for this experiment. But I changed the drawing many times by putting more details or enlarging or downsizing.

Jokin aika sitten taas yksi tulostin oli sanonut työsopimuksen irti ja minulle jäi useita eri värisiä mustekasetteja. Käytin niitä kankaiden värjäykseen. Yhden värjäsin myös teellä.

A while ago my printer had been broken and now, I have different colors of ink cassettes I cannot use for printing. But I used them to dye these fabrics. One fabric I dyed with tea.

Kokeilu nro 1: Väritin kuvan öljypastelleilla.

Experiment # 1: I used oil pastels to color the picture.

En pysynyt ruuduissa.

I couldn´t stay between the lines.

Kokeilu nro 2: Syaanimusteella värjättyyn pohjaan lisäsin turkoosia silkkiväriä.

Experiment # 2: Another fabric I dyed with cyan colored ink and I also add turquoise silk color. 

Niin kuin näkyy Inktense-kynät ja liian paljon vettä, en pysynyt viivojen sisällä.

As you can see, I used too much water with the Inktense pens and again I missed the lines.

Loput tästä kankaasta väritin pelkillä kynillä. Ei näytä hyvältä. Tässä vaiheessa puuvillakankaat olikin jo käytetty, mutta minulla oli avaamaton paketti jotain vastaavaa. Tai niin ainakin luulin.

The rest of this picture I colored without water. It doesn´t look good. I had no cotton fabrics left but I knew I had an unopened package of something similar. Or that´s what I thought.

Kokeilu nro 3: Kyllä se paketti tulostuskangasta oli, mutta paksua canvasta. Joten väritin ensin kuvan paperille (kuvassa vasemmalla, pysyin ruuduissa!) ja skannasin sen jälkeen canvakselle (kuvassa oikealla). Värit haalistui, mutta johtui varmaan myös tulostimesta.

Experiment # 3: Yes, it was a package of printing fabric but it was thick canvas. I colored the picture first on paper (on the left, I stayed inside the lines!) and secondly I scanned the picture on the canvas (on the right). The colors faded but perhaps it got something to do with the printer as well.

Ompelin vain reunaviivat koneella. Canvas oli kiinni jossain paperintapaisessa, enkä saanut sitä irti. Se ei luultavasti ollut tarkoituskaan.

I sewed only the lines by my sewing machine. The canvas had some thick paper like thing behind it and I couldn´t get it off. Probably it wasn´t even the purpose.

Canvaksen pinta oli hyvin rouheaa.

The surface of the canvas was very rough.

Tein siitä sitten taulun. Maalasin myös nuo kehykset hopealla askartelumaalilla.

I decided to frame it. I painted the frame as well with silver acrylic paint.

Kokeilu nro 4: Teellä maalattu puuvillapohja oli vielä jäljellä. Kokemusta oli jo sen verran, että Inktense-kynillä ja pikkuruisella vesimäärällä pysyin viivojen sisällä.

Experiment # 4: Yet I hadn´t used the cotton fabric I dyed with tea. By this moment I already had that much experience I could stay between the lines by using Inktense pens and a tiny amount of water.

Lopuksi vielä kokeilin melkein kaikkia ompeleita mitä koneesta löytyi. Hauskaa ja rentouttavaa!

Ultimately, I tested almost all the stitches my sewing machine have. Play time!

Tilkkutyön taustapuolikin näyttää mielenkiintoiselta, mutta siisti se ei ole. Älä zoomaa lähemmäksi, please.

Also the back of the quilt is interesting, but cluttered. Please, don´t zoom closer.

Nyt kun on vuoden pimein aika, ryhdyn talviunille ja heräilen vasta tammikuussa ensi vuonna.

November in Finland is the utmost darkest and gloomiest time of the year. That´s why I´m going to descend to winter sleep and I won´t wake up until January next year. 

Yukata

Käsityötaiteen opinnoistani on jäänyt esittelemättä Kulttuurien viesti -kurssin tuotokseni. Olen jo aiemmin kertonut, että valitsin Japanin kulttuurin. Sehän on aika kaukana täältä katsottuna, enkä ole siellä koskaan käynyt. Joten ensin piti tehdä mindmap, johon keräsin kuvia japanilaisesta kulttuurista. Päädyin valmistamaan yukatan, joka on eräänlainen arkikimono.

In my arts and crafts studies, I had to choose a culture of a country and then make an artificial product referring to that culture. I chose Japan. I have never been there but it fascinates me. I decided to make a yukata.

Tarvitsin vielä vähän lisää apuja päästäkseni alkuun. Etsin japanilaisista tankarunoista oikeaa tunnelmaa, mutta kun en löytänyt sopivaa, kirjoitin sen itse.

Kurjet lentävät

syksyisellä taivaalla.

Niin myöhä jo on.

Kuura painuu hiuksille.

Painan pään tuuleen, lähden.

I wanted to get to the right atmosphere and searched for tanka poems. I didn’t find a suitable one but never mind, I wrote it myself. In English, the poem isn’t in tanka form (5-7-5-7-7 syllables), it’s a translation.

The cranes are flying

in the autumn sky.

It is already so late.

Frost descends on my hair.

I push my head against the wind and leave.

Seuraavaksi ostin 5 m valkoista lakanakangasta ja värjäsin sen pesukoneessa Dylonin Royal Blue -värillä. Sitten selasin netistä ohjeita, minkälainen yukata oiken on ja miten se valmistetaan. Uhkarohkeasti ompelin yukatan ensin valmiiksi ja vasta sen jälkeen painoin kurjet ja bambut sabluunoilla. Obin eli vyön kanssa hurahti sitten puoli vuotta ja enemmänkin. Mikä lie tuli, en vain saanut aikaiseksi, kun kurssi oli jo hyväksytty.

Next I bought 5 meters of white muslin and dyed it to royal blue. Then I sewed the yukata and only after that I printed cranes and bamboos. How reckless can one be! Fortunately it ended well.

Netistä löytyi kaikenlaista hauskaa nippelitietoa kimonoista. Ne täytyy pukea niin, että vasen etukappale menee oikean päälle (on muutes aika vaikeaa, kun naiset Suomessa pukevat juuri päinvastoin). Toisinpäin puetaan vain vainajat. Naimisissa olevan naisen hihat ovat lyhyemmät kuin naimattoman tytön, pitkät hihat kun ovat haittana kotitöissä. Vyö täytyy olla sellainen, että se solmitaan takaa, vain kevytkenkäiset naiset pitävät edestä solmittavaa vyötä. En kyllä löytänyt yhtään kuvaa sellaisesta. Valtaville hihoille en aluksi keksinyt mitään ideaa, kunnes näin yhdessä kuvassa naisen kuljettavan ostoksia hihassa. Siinähän on iso aukko kainalon kohdalla juuri sopivasti. Ei tarvitse käsilaukkua.

Long sleeves are very practical. There are big holes under the arms. You can put your shopping there and you don’t need a handbag.

Kurki symboloi Japanissa pitkää ikää ja se sopi minun yukataani senkin vuoksi, että isoisoäitini tyttönimi oli Kurki.

In Japanese culture the crane is a symbol of a long life. For my yukata, the crane was a good choice because my great grandmothers maiden name was Kurki (=crane in Finnish).

Japanin lilja – Japanese lily

Koko kevät on mennyt Japanin kulttuuriin perehtyessä. Se liittyi RAITA-opintoihini. Yhdessä harjoitustyössä opiskelin samalla painoseulan valotusta. Sotkuista hommaa, sanoisin, eikä sitä kotona pysty tekemäänkään. Ja seula on puhdistettava kuviosta 5 päivän kuluessa, tai kuva jää seulaan, eikä sillä sitten enää muuta kuviota painetakaan.

I have spent the whole spring searching for information about Japanese culture. It is part of my arts and craft studies. I also had one course where I learnt to expose a silk screen. Very messy job I should say and quite impossible to do at home.

Minulla oli tumman siniset pellavaiset verhot, joihin ajattelin painaa valkoisella japanilaisen kimonokankaan kuvion. Osittain se onnistui. Ne osat, jotka eivät onnistuneet, eivät jostain syystä näy kuvassa :)).

I had dark blue linen curtains to which I thought I’d print a Japanese kimono design with white paint. I succeeded only partly. For some reason the part that didn’t look very good doesn’t show in the photo :)).

Niinhän siinä kävi, ettei tullut verhoja, mutta tuli kuitenkin kaksi tyynyä. Kuvassa vain yksi, toinen odottaa vielä vetoketjun ompelua.

The result was that I didn’t get the curtains but two pillow cases.

Muistoja talteen – Recording memories

Työpöydälläni on pyörinyt jo pari vuotta kaksi pientä kuittia aurinkovarjon ja – vuoteen vuokraamisesta Mallorcalla (jaa-a, milloinkahan viimeksi siivosin työpöytäni).

Two small receipts have been lying around on my working table for about two years now. They are receipts for renting a sunshade and a deck chair in Mallorca. (I wonder when was the last time I cleaned up my table)

Työpöydälläni lojui myös pussillinen vanhoja komeronoven nuppeja, jotka ostin joskus kirpparilta (siitä ei sentään ole kuin vajaa vuosi).

There was also a bagful of closet door knobs on my working table. I bought them at a flea market (less than a year ago!)

Ja mitä näillä sitten on tekemistä keskenään? Ei mitään, ellen olisi törmännyt Tiimarissa muutamalla sentillä myytäviin kirjaimiin. Niitä oli jäljellä enää hajakappaleita, ei esimerkiksi N- ja I-kirjainta ollenkaan. Ostin useampia M- ja L-kirjaimia sen sijaan ja pätkin ylimääräisiä sakaroita pois. Mustaa kangasväriä oli omasta takaa sekä kirpparilta parilla eurolla ostettu pellavainen tyynynpäällinen.

And what have these two things to do with each other? Nothing, until I ran into wooden letters that were sold for 9 eurocents at a local craft shop. Unfortunately there were only random letters left. For example no N- nor I-letters but I bought more M- and L-letters and cut the extra spikes away. Black textile color I had already and also a linen pillow case bought for a few coins at a flea market.

Liimasin kirjaimet ovennuppeihin. Käytin niitä leimasimina ja painoin kankaalle tekstin kuiteista. Tyynyliinaan tuli muisto Mallorcasta ja kauniista aurinkoisista lomapäivistä.

 

I glued the letters to the door knobs and used them as stamps. I printed the text from the tickets to the linen pillow case and got myself a nice memory from the sunny holidays at Mallorca.

Tyynyliinan sisälle sujautin vanhan tyynyn ja asettelin sen keinutuoliin. Keinutuoli on mieheni äidin peruja ja siinä olen lapsiani nukuttanut vauvoina. Se on myös tosi hyvä tuoli kipeälle selälle ja vatsalihaksetkin joutuvat töihin keinutellessa. Laiskan tytön kuntoilulaite siis.

I slipped an old pillow inside the pillow case and put it on the rocking chair which my husband inherited from his mother. I have cradled my babies to sleep in that chair. It is very good for an aching back too. And it’s good exercise to sit in it because you have to use your abs to make it rock. A lazy girl’s exercise machine, you know.

11. väri: Linnunmaito uudelleen – 11th color: bird´s milk (=milky color) once again

Kun aloitin tämän tähtisikermäprojektin, unohdin numeroida tähtien taustavärin, vaikka siitä kerroinkin täällä. Jo muutaman tähden ajan olen joutunut käyttämään aika sinisiä kankaita linnunmaitoon, vaikka sen pitäisi olla enimmäkseen valkoista. Tässä työssä kun on ideana vielä se, etten osta mitään uutta kangasta (kirpparikankaita ei lasketa, eikä sieltäkään ole löytynyt kuin pari sopivaa), ei jää vaihtoehdoksi muu kuin alkaa itse painaa kangasta.

When I began this constellation project I forgot to give a number for the background color although I wrote a post about it here. During the sewing of the few latest stars I have had to use very bluish fabrics for the bird´s milk fabric in the background even if they should have been almost white. The whole idea of this work is not to buy any new fabrics (excluding fabrics I find at flea markets, but there have been only a few suitable ones there). I had no choice but to start printing my own fabrics.

Tässä ensimmäinen kokeilu. Painoin kangasväreillä ja itse puutyökurssilla (ks.täällä) tekemilläni painolaatoilla. Kankaana käytin vanhaa vauvan lakanaa. Onneksi ei ole enää vauvoja talossa. Joutuisivat muuten nukkumaan paljaalla patjalla, kun äiti repii lakanat tilkkutöihin.

Here you can see my first try. I pressed it with my self-made wooden printing plates (look at here) using fabric colors. The cloth I used on was an old baby sheet. Luckily we haven’t had babies anymore. Otherwise they would end up sleeping on a bare mattress because their mother rips up their sheets and uses the shreds in quilts.

Nämä ruusut ovat aika onnistuneita. Sininen on ehkä liian tumma, mutta kankaaseen tuli herkkä tunnelma.

These roses are quite pretty. The blue one is perhaps a bit too dark but the atmosphere in the fabric is sweet.

Tämä kukka on aivan ihana, mutta punainen on liian punainen. Tätä voi käyttää johonkin muuhun.

This flower is absolutely gorgeous but unfortunately too red. But I can use it somewhere else.

En erityisemmin välitä geometrisistä kuvioista, mutta kun tällaisenkin painolaatan tein niin kokeilin sitten sitäkin. Eikä siitä hassumpi tullutkaan. Tai ehkä se on tuo turkoosi väri, joka minua kiehtoo.

I don’t particularly like geometric figures but since I had made this kind of a printing plate I made prints with it too. The result wasn’t bad after all. Or maybe it’s the turquoise color that gets me.

Seuraavaksi kokeilin kengänpohjaa ja jotain numerokonetta, jonka ostin kirpparilta Loviisasta. Kengät ostin Portugalista, aivan ihanan väriset ja pohjassakin on kaunis kuvio. Ja niitä voi käyttää kenkinä vielä tämän kokeilun jälkeenkin.

Next I used the sole of my sandal and some kind of a number machine which I bought from a flea market in Loviisa. The shoes I bought in Portugal and what a gorgeous color they have and the sole has a beautiful pattern as well. And after this experimentation I can still use them as shoes.

Kengänpohjakuviosta tuli vieläkin kauniimpi ja herkempi kuin etukäteen ajattelin. Ja väri on tarpeeksi vaalea tähän tarkoitukseen.

The sole pattern became even more beautiful and delicate than I thought beforehand. And the color is light enough for the purpose I need.

 

Numeroista tuli hauska kuvio, vaikka taas sekoitin värin liian tummaksi.

The numbers made a nice pattern although I mixed the color too dark again.

Minulla oli vielä yksi geometrinen kuvio, jonka olin leikannut kurssilla. Se ei ollutkaan yhtään hassumpi ja väritkin melko kohdallaan.

I still had one geometric pattern and it was quite nice after all and the colors are almost what I wanted.

Sitten kokeilin vielä jokatytön painokonetta, eli mustesuihkukirjoitinta. 

 Finally I tried the every girl’s printing machine: the inkjet printer.

Valitsin Imatralta ottamani kuvan, jota käsittelin Gimpillä vaaleammaksi ja siirsin leikatun kuvan vierekkäin kahdennettuna Word-tiedostoon ja tulostin sitten tulostuskankaalle. 

 I chose a photo I had taken in Imatra and made it very much lighter with Gimp. I doubled the picture and made a Word document. Then I printed it out onto the printing fabric.

Tästä tuli ihan täydellinen linnunmaito-kangas.

 I would say this is the perfect fabric for the bird’s milk fabric.