Private Case

Viime postauksessa kirjoitin Private Casen pienestä ”salkusta”. Tilkkupäivillä Lahdessa oli Private Casen myyntipiste, ja nyt minun täytyy korjata esittämäni luulo salkun materiaalista. Private Caset tehdään kierrätysnahasta (ei siis pahvista tai muovista). Siksi varmaan se tuntui niin mukavalta käteen, etten ollut raaskinut sitä valkoista "salkkua" pois heittääkään.

In my last post I told you about an interesting case where I put my little fabric squares. Now I must correct my guess about the material of the case. It is made of recycled leather and maybe that’s why it feels so good in hand.

Tilkkupäiviltä ostin lisää Private Casea, nyt passikotelon, johon kuului matkalaukun osoitekotelo.

I have bought more items made by Private Case. This time it was a passport case with a pocket for a name label

Olivat niin syötävän hyvän värisiä.

Their color is just wonderful.

Passi laitetaan takakannestaan kotelon taskuun ja toiseen taskuun mahtuu vaikka vakuutuskortti tai maihinnousukortti tai mitä nyt vain, ja kaikki löytyvät helposti käsilaukun uumenista.

Slip the back cover of the passport into the pocket on the right side of the case and leave the front cover free. Into the pocket on the left side you can slip a boarding pass etc.

Tilkkupäiviltä tarttui kankaiden yms. lisäksi mukaan tällainen kaulakoru.

This is a necklace...

Koru on samalla lankaleikkuri, jonka voi viedä lentokoneen matkustamoonkin sisään, eikä kukaan huomaa, mikä ase sitä tällä naisihmisellä on kaulassa.

… and at the same time it is a thread cutter. It can be taken to the cabin of an airplane too unlike scissors. Very clever, don’t you think?

Origami korvakorut – Origami earrings

Koska olin valinnut Japanin kulttuurin RAITA-opintojeni kulttuurijaksolle, kultainen opiskeluystäväni halusi tehdä minulle japanin paperista taittelemalla korvakorut.

In one course of my RAITA arts and craft studies I had chosen to acquaint myself with Japanese culture. Therefore my dear fellow student wanted to make these origami earrings just for me.

Sain valita paperin ihan ite. Ja sinistä, totta kai. Helmet myös.

I could choose the paper myself. And blue it was, of course.

Nämä on vain taiteltu, ei yhtään liimaa käytetty.

She didn’t use any glue, she just folded them.

Korvakorut nousevan auringon maasta.

Earrings from a land of a rising sun.

Yllätykseksi ystäväni taitteli minulle vielä origami-kurjen.

In addition my friend surprised me and folded a crane for me.

Kurki liittyy siihen varsinaiseen harjoitustyöhön, jonka tällä kurssilla valmistin. Siitä lisää myöhemmin.

A crane played a very big role in the item I made in this course. I’ll tell you more about it later.

Kierrätyskoruja, osa 4 – Recycled jewelry, part four

Tämä on viimeinen osa kierrätyskorujen sarjassa tällä kertaa. Nämä miellyttävät minua itseäni eniten. Tämä oli ennen hiussolki, jonka olin ostanut Lontoosta kauan kauan sitten. Tyttärenikin käytti sitä ja se meni lopulta rikki, solkiosa irtosi. Maalasin solkiosan sinisellä kynsilakalla ja käänsin ympäri.

This is the last part of the series recycled jewelry. These are my favorites. This used to be a hairclip I bought in London ages ago. Later I gave it to my daughter and finally it was broken. The clip separated from the other piece. I painted the clip with blue nail polish and turned it over.

Liimasin solkiosaan sinisen lasihelmen, tarpeeksi suuren, ettei se solahda korun aukoista. Ja nyt minulla on käyttökelpoinen huivisolki neulehuiveihin. Kudotuista huiveista tämä ei mene läpi, mutta neuleet se pitää paikallaan.

I glued a blue glass bead to the clip, big enough not to slip through the holes. And now I have a very practical buckle for my knitted scarfs.

 

Nämä korvakorut aloitin ihan ensimmäiseksi ja ne valmistuivat viimeiseksi. Aloitin kahdesta pienestä lankarullasta täynnä sinistä lankaa. Kumpaankin päähän lankarullaa liimasin muovisen pyörylän, jonka olin leikannut ja hionut sopivan kokoiseksi ja tehnyt reiän keskelle. Lankarullan lankaan pujotin pieniä siemenhelmiä. Korupiikkiin laitoin pari sopivan kokoista helmeä kumpaankin päähän ja pujotin lankarullan läpi. Sitten vain korupiikki kiinni ja valmista tuli. Siistimpääkin olisi voinut tulla, mutta tämä on vasta prototyyppi. Mulla on nimittäin iso lasipurkillinen näitä lankarullia.

I started to make these earrings first but I finished them last. I had these two small spools of blue thread and I beaded them with small blueish beads and two bigger ones. These earrings are just the proto types. I have a whole jar of these spools in a variety of colors.

Aikaisemmin olen kertonut käyttäneeni puuterirasian metallikaukaloita. Jos jotakuta on ihmetyttänyt, mihin ne itse puuterirasiat on joutuneet, niin tässä on vastaus. Tein kaksi tällaista valokuvakehystä. Dermosilin puuterirasiassa oli kaksi samansuuruista syvennystä, joista toisessa oli se kaukalo ja toisessa puuterivippa. Liimasin syvennyksiin lasteni koulukuvat peruskoulun 1. luokalta ja lukion viimeiseltä luokalta ja lisäsin vähän nauhoja sinne tänne peittämään aukkoja ja koristamaan. Turha kai sanoa, että nämä ovat rakkaimmat esineeni näistä kierrätyskoristeista.

Earlier I have told you I used several metal parts of powder compacts. You may have wondered what ever happened to the rest of the compacts. Well, here you have the answer. I made two photo frames. I glued two school photos of my children, one from the 1st grade and the other from the high school. I suppose it’s obvious that these two are my dearest pieces of recycled jewelry.

Kierrätyskoruja, osa 3 – Recycled jewelry, part three

Korukurssilla kokeilin itselleni outoa materiaalia – muovia. Olin saanut pojaltani lahjaksi kolme eriväristä muovista teesiivilää. Ne olivat jo käytössä väljistyneet ja päästivät teenporot kupin pohjalle, mutta en hennonnut niitä poiskaan heittää. Niinpä tein niistä rintakoruja, mitäs muutakaan. Tässä vihreän siivilän varsiosasta tehty rintakoru.

In the course of recycled jewelry I used very strange material for me – plastic. My son had given me three tea strainers. I had used them a lot and they had enlarged so much that they let all the leaves through. I couldn’t bear to part with them though. I thought they could be good material to make brooches. Here you can see the brooch made of the handle of the green tea strainer.

Kieputin siihen vihreää rautalankaa – sitä kai käytetään puutarhassa – olin ostanut sen kirpparilta, kun halvalla sain. Yritin pujotella pieniä helmiä rautalankaan, mutta rajansa kaikella näpräykselläkin.

I spun green wire around it and tried to string little beads to the wire but it was a hopeless task.

Kolme isoa lasihelmeä kiinnitin rautalangalla ja reunoille pujottelin tyttären muoviset korvakorut. Lopputulos on aika hulvaton.

Instead I strung three big glass beads to the wire and put my daughter’s plastic ear rings to the edge. The brooch looks quite conspicuous.

Keltaisesta siivilästä käytin kuppiosan, johon pujottelin hopealankaa ja liimasin hopeanvärisiä helmiä pohjalle. Reunaan kiinnitin yläosan keltaisesta mustekynästä, jossa oli metallin värinen pidike. Tämäkin on siis rintaneula.

I decorated the cup of the yellow tea strainer with silver thread and beads. To the edge I glued an upper part of a yellow pen with a metallic holder. This is also a brooch.

Innostuin muovista niin, että pilkoin muutaman fetajuustorasian sisällä olevan sinisen reiällisen siivilän ja liimasin reikien taakse erivärisiä muovinpalasia, joita leikkelin purkkien kansista ja laastarin pakkauksista ja mitä mistäkin.

I was so excited about the plastic as material that I scissored several blue strainers I found inside feta cheese containers. Behind the holes I glued little plastic pieces in different colors.

Tein vielä korvakorutkin samaa sarjaa. Muovinen helminauha täydensi työn.

 I even made plastic ear rings to the same series.

Rintakorusta jätin yhden ruudun tyhjäksi, siitä näkyy sitten alla olevan puseron väri. Reunoille laitoin sähkömiehen teippiä. Muovia sekin.

This is a brooch made of the same material. I left one square empty so that the color of the blouse shows through the hole. The edges are covered with the electrician’s tape; it’s made of plastic of course.

Puuterirasioista sain monta metallista kaukaloa. Yhdestä tein tällaisen syksyisen rintaneulan, johon käytin kalenterin sivun, kuivattuja lehtiä ja puolitetun viinipullon korkin. Siis aidon korkkisen korkin, niitähän ei nykyään enää saakaan – ovat siirtyneet metallikorkkeihin. Siinä hävittivät yhden nautinnon eli sen kun kiertää korkkiruuvin korkkiin ja vetää korkin pois pullosta ja kuuluu hauska poksahdus ja juhlat voi alkaa.

I used one of my many empty powder compacts to make this autumn brooch. I glued a sheet of a calendar (September), dried leaves and a half of a cork stopper to it.

Yhden puuterikaukalon täytin Portugalin matkamuistoilla - tai sellaisia esittävillä pikku esineillä. Se oli ensimmäinen maa, johon nuorena tyttönä matkustin ja sillä on edelleen lämmin paikka sydämessäni. Korusta tuli vähän liian hutera, joten ehkä en käytä sitä koruna, vaan laitan sen kehyksiin ja teen siitä pienen taulun työpöydälleni.

One compact I filled with souvenirs from Portugal – or some things that look like souvenirs. Portugal was the first country I ever visited abroad and it still has a warm place in my heart. The brooch is a little bit too unstable to wear on a blouse but I’ll put it in a frame and then I can watch it on my writing table.

Kierrätyskoruja, osa 2 – Recycled jewelry, part two

Tässä lisää kierrätyskorupajan tuotoksiani. Nämä kaikki tein jostain metallista eli olin niiiiin kaukana omalta mukavuusalueeltani kun vain voi olla. En kuitenkaan uskaltanut ryhtyä poraamaan tai viilaamaan mitään. Jokin itsesuojeluvaisto vielä toimi. Enimmäkseen liimailin ja pujottelin erilaisia löydettyjä tai hylättyjä tai rikkinäisiä esineitä tai niiden osia.

Here you can see more items I made in the recycled jewelry course. These are made of any kind of metal things. I was so far away from my comfort zone as I ever can be. I didn’t dare to try drilling though. My instinct to protect myself was still working. Most of the time I glued different kinds of found or broken objects to each other.

Tämä rintakorun tein jonkin kurssin rintamainoksesta, jossa keskellä luki minun nimeni. Peitin nimen hopeanauhalla. Viisarit ovat rikkinäisestä keittiön kellosta.

This brooch is made of a plaque which had my name written in the middle of it. I covered it with a silver ribbon. The pointers are from a broken kitchen clock.

Yhdistin viisarit rintamainokseen hopean värisellä kapistuksella, jota yleensä käytetään isojen postikuorien sulkemiseen. Mikähän sen nimi mahtaa olla. Yleensä ne ovat pronssin värisiä, tämän värinen on harvinaisuus.

I combined the pointers to the plaque with a metal thing which is usually used to close big envelopes. I don’t know its name. Usually they are bronze but this color is rare.

Tätä rintakorua varten hajotin jonkin elektronisen laitteen, en tiedä minkä, mutta siitä lähti mukavasti irti tuollainen pellinpala. Tummat metallin väriset osat on raksittu tyttären loppuun kävellyistä saappaista. Punainen nuoli on sekuntiviisari samasta kellosta, josta käytin mustat viisarit edellä olevaan koruun.

To make this brooch I took apart an electronic gadget. I don’t know what is was made for but it was rather easy to tear apart a piece of sheet metal. Those dark metal parts I cut out from my daughter’s old boots. The red arrow is a pointer from the same kitchen clock above.

Tähän riipukseen käytin nahkalaukun hihnan ja vanhasta laukusta irrotettuja metalliosia. Laitoin tämän yhdeksi päiväksi kaulaani, mutta hihna oli aika hiostava paljasta niskaa vasten.

I took a belt and some metal things from an old bag to make this pendant. I used it for a day but the belt made my neck sweat.

Nämä metalliosat voisi yhdistää johonkin muuhun nauhaan tai ketjuun. Ovat aika rouheita.

These metal parts I could put to a chain and then it would be quite rocky.

Tähän kaulakoruun otin vanhasta korusta ketjun ja lukon. Itse korun pohjan paksu metallilevy on koriste vanhasta laukusta.

The chain and the lock are from an old necklace. The thick metal plate decorated an old bag.

Liimasin metallilevyyn pyöreän metallikoristeen, joka oli entisessä elämässään koristanut puseroa. Ja lehden muotoisen metallikoristeen olin poiminut rannalta Kreetalla.

To the metal plate I glued a round metal ornament which had been a decoration on a blouse. The leaf ornament I picked up from a beach in Crete.

Tässä kaulariipuksessa on kaikkea mahdollista.

This pendant has all kinds of weird things.

Korun nahkanauhaan pujottelin tyhjistä mustekynistä irrotettuja jousia.

To the leather lace I strung those little metal things from pens. 

Itse koruosa on rikkinäisestä pöytävalaisimesta irrotettu metallikappale, jossa oli kiinni paksuja jousia. Metallilevyyn liimasin helmiä ja puseron koristeita ja yhdistin osia koruista ja laukun vetoketjusta.

Kurssikaverit olivat sitä mieltä, että minulta pitää piilottaa kaikki lamput, kellot, koneet ja kynät, tai minä hajotan ne ja teen niistä koruja. Täytyy myöntää, että homma lähti vähän lapasesta.

The pendant itself is from a broken table lamp. I took apart a strange looking metal piece. I glued metal beads and ornaments to it and joined some parts of zippers and odd looking metal things.

My fellow students thought that all the lamps, clocks, gadgets and pens should be hidden from me in some safe place or otherwise I would break them and make pendants. They may have a point.