Talven viimeinen neule – The last knitting of this winter

 Minulla oli vielä vyyhti tätä ihanaa lankaa, jonka hankin syksyllä. Neuloin siitä pienen huivin, lanka riitti siihen juuri ja juuri.  Vain pieni kerä jäi jäljelle.

I still had a skein of this gorgeous yarn I bought last autumn. I knitted a little scarf  and tthere was just enough skein for it. Only a small amount of yarn is still left.

                                  Aloituspää. The start.

                                     

                                Kiihdytyskaista. Acceleration lane

                                      Shikaani. Sharp curve.

                                           Varikkokäynti. The pit

                                        Maali. The finishing line.

 

                                      

Samana päivänä kun sain tämän valmiiksi, talvikin lopulta antoi periksi. Odottikohan se, että minä lopetan neulomisen. Olisinpa tiennyt, niin olisin jättänyt pari neuletta tekemättä. Mutta tämä on nyt varmasti tämän talven vihon viimeinen neule.

Malli: Moda 8/2012, malli 40

The same day this scarf was finished the winter gave up at last. I wonder if it had waited for me to stop knitting. I wish I had known it before. Then I would have left a couple of scarfs undone. But now this is definitely the last knitting I´ll make this winter.

Villanvalkoinen shaali – Woolen white shawl

Talvi vain jatkuu ja jatkuu, kylmänä ja valkoisena.

 The winter goes on and on and it’s cold and white.

Neuloosi pakottelee edelleen sormissani. Jotain piti keksiä. Tanssija-tyttäreni asuu kaukana rannikolla, jossa armoton tuuli viuhuu kaduilla läpi talven helisyttäen asuntojen ikkunoita. Päätinpä neuloa hänelle lämpimän shaalin. Minulla oli vielä siskoltani saatuja villanvalkoisia lankoja. Lisäksi olin lainannut kirjastosta Victorian Lace Today –kirjan, jossa on ohjeita n. 150 vuoden takaa. Valitsin vanhan skotlantilaisen huivin ohjeen.

My fingers ache with knitting fever. Something had to be done. My dancing daughter lives in a faraway town on the seaside. A merciless wind blows through the streets of the town and makes the windows rattle. I decided to knit a warm shawl for her. I had still a few skeins of the woolen white yarns I got from my sister. I also borrowed in the library a book "Victorian Lace Today" with 150 years old patterns. I chose the pattern of a scarf from Scotland.

Ohjeessa neulottiin ensin huivin toinen pää poikittain.

 As directed in the pattern I knitted at first the other end of the scarf crosswise.

Koska en taaskaan ollut varma oliko lankaa tarpeeksi, neuloin molemmat päät ensin valmiiksi ja otin sitten silmukat toisen pään reunasta ja neuloin keskiosaa niin pitkälle kuin lankaa riitti.

As always I wasn’t sure if I had enough yarn. That’s why I first knitted both ends. Then I picked up stitches along the straight edge of the border and knitted until all the yarn was used.

Lopuksi kehittelin ihan oman versioni osien yhdistämisestä neulomalla. 

 At the end I developed my own version of how to join parts together by knitting.

Skotlantilaiset neuloja-ladyt olivat määritelleet ohjeen keskivaikeaksi, mutta he olivatkin varmasti olleet taitavampia ja heillä oli ollut enemmän aikaa kuin minulla, jonka pitää hengen pitimikseen käydä työssäkin. 

Scottish knitting ladies had defined the pattern intermediate, but they must have been more skillful than me and had more time than I as I have to work to keep body and soul together.

Tanssija-tytär oli tyytyväinen shaalin, joka lämmittää hänen harteitaan vetoisessa asunnossa meren rannalla.

 

The dancing daughter was very pleased with the shawl that now warms her shoulders in her drafty apartment on the seaside.

Vimmainen neuloosi – Feverish knitting

Ilmeisesti Noro-viruksen jälkitautina olen saanut vimmaisen neuloosin. Tämä tauti oireilee minussa niin että kaivelen kätköistäni lankoja, joilla on tarina, ja alan neuloa kuumeisesti. Tässä yksi tarina:

”Olipa kerran neuloja-nainen ja hänellä oli sisko, joka aikaisemmin neuloi paljonkin, mutta keskittyi myöhemmin tekemään laukkuja vanhoista farkuista. Joka tapauksessa sisko antoi neuloja-naisen valita kätköistään tämän sopiviksi katsomia langanjämiä (jämä voi hänen tapauksessaan tarkoittaa vaikka kolmea vyyhtiä tai keskentekoista neuletta). Neuloja-nainen valitsi kaikki siniset ja luonnonvalkoiset langat ja alkoi pyöritellä niitä käsissään. 

  

Koska oli kylmä talvi ja ulkona lunta ja pakkasta neuloja-nainen huomasi tarvitsevansa jonkinlaisen päähineen.

Jämälangoissa oli puolitoista vyyhtiä seitsemän veljeksen tumman sinistä lankaa (heitä ei pidä sekoittaa niihin seitsemään kääpiöön, jotka sotkivat sen Talvivaaran kaivoksen). 

Neuloja-naisella oli onnekseen myös kultaiset puikot ja niillä hän alkoi suit sait neulomaan päähinettä, joka olisi samalla kaulahuivi ja käsien lämmitin. 

Kaulahuiviosaan hän neuloi palmikkoa, joka oli kummaltakin puolelta samannäköistä. Kätevänä emäntänä hän otti ohjeen siihen tiskirätistä. 

Neuloja-naiselle kävi niin kuin hänelle aina käy, lanka loppui kesken, mutta siihen hän oli jo tottunut ja koska hän oli enemmän köyhä kuin rikas, Robin Hood tarjosi hänelle samanväristä lankaa edulliseen hintaan. Neuloja-nainen jatkoi kuumeista neulomista, sillä lunta tuli aina vain lisää ja pakkanen koveni.

Viimein talvipäivän seisauksen aikaan, vuoden pimeimpänä päivänä neuloja-nainen sai päähineen valmiiksi ja vimmainen neuloosi hellitti otettaan. Vai hellittikö? Saiko neuloja-nainen rauhan vimmastaan? Neuloiko hän koskaan enää mitään? Ja jos neuloi, niin mitä? Se selviää neuloja-naisen seuraavassa jaksossa.”

Huppuhuivin ohje: Suuri Käistyö 11-12/2012, malli nro 44

Tiskirätin ohje: Moda 8/2012, malli nro 51

Robin Hood = alennustavaratalo joillakin paikkakunnilla Etelä-Suomessa

I suppose it is a side effect of the ”Noro” virus but I have come down with feverish knitting. It shows symptoms such as me digging my stash to find yarn that has a story to tell and then begin to knit feverishly. This is one such story:

"Once upon a time there was a knitting woman who had a sister. The sister used to knit a lot but lately she concentrated on making bags out of old jeans. Anyway, this sister allowed the knitting woman to choose from her stash any leftovers she wanted (the left over could be three skeins of yarn or a pullover in process). The knitting woman chose all blue and natural white yarns and began to fiddle them around. Because it was cold winter time and there was lots of snow and freezing weather outside the knitting woman realized she needed something to warm her head. 

Among the left overs there were one and a half skeins of dark blue yarn from Seven Brothers (you mustn’t confuse them for the seven dwarfs who messed up the nickel mine at Talvivaara). Luckily the knitting woman had golden needles and with them she immediately began to knit a hood which would be a scarf and warm her hands at the same time. To the scarf part she knitted twists that looked equal from both sides. Directions for that she took from a dish rag. 

Unfortunately there wasn’t enough yarn to finish the hood but as it happened to her all the time she was used to it. Because she wasn’t rich but rather poor Robin Hood offered her the same kind of yarn at a low price. The knitting woman continued the feverish knitting because it was snowing more and more and the freezing weather was getting colder and colder. 

Finally at the time of the winter solstice the hood was complete and the knitting woman recovered from the feverish knitting. Or did she recover? Could she be in peace from the knitting fever? Did she knit ever again? If she did, what did she knit? All these questions and many others will be answered in the next episode of The Knitting Woman."

Seven Brothers = 1) one of the first novels written in Finnish, 2) the name of a yarn from Novita yarn factory

Talvivaara = a nickel mine in Finland that polluted its nearby lakes with waste water in autumn 2012

Robin Hood = the name of a department store chain in Finland