torstai 24. marraskuuta 2011

Sauvakävelijät - Nordic Walking

Muutama vuosi sitten pohjoismaisen tilkkutyökilpailun aiheena oli ”Pohjoismaista elämää”. Aihe tuntui aluksi vaikealta, koska en keksinyt mitään, mikä olisi yhteistä kaikille pohjoismaille. Päätin sitten lähteä liikkeelle siitä villityksestä, joka oli juuri tullut muotiin ainakin Suomessa ja Saksassa, nimittäin sauvakävelystä. (niin, tiedän, Saksa ei ole Pohjoismaa, testasin vain että olet hereillä). 
 A couple of years ago the theme of the Nordic quilting contest was ”Nordic life”. At the beginning I found it a bit difficult because I couldn´t figure out anything that would be mutual for all the Nordic countries. Then I decided to start with the craze that was in  fashion at the moment, at least in Finland and Germany, namely Nordic walking (yes, I know, Germany is not one of the Nordic countries, I was just testing if you´re awake).

Olin juuri ollut Ikaalisten kylpylässä kuntoilemassa sen saman naisporukan kanssa, joka pari postausta sitten opetteli virkkaamaan laukkuja (katso Bling, bling). Olimme rääkänneet itseämme kaikenlaisella kuntoilulla, myös sauvakävelyllä. Ryhmän jäsenet eivät kuitenkaan olleet malleina työlleni, vain esikuvina. Niin, paitsi tuo pieni uupunut blondi joukon viimeisenä.

I had been exercising at the Ikaalinen Spa with the same group of women who were learning crocheting a couple of posts back (see Bling, bling). We had been torturing ourselves with all sorts of sports including Nordic walking. However, I didn´t use the members of the group as models. Rather, they were examples. Well, except for the exhausted little blond  at the end of the line.
 
Työhön käytin muuten puuvillakankaita, paitsi hahmojen vaatteet tein ulkoilupukukankaista. Kahden vasemmalla olevan hahmon sauvat olen tehnyt Marimekko-kankaista, koska niihin aikoihin tuli myyntiin Unikko-kuvioiset sairaan kalliit kävelysauvat. Unikko-kangasta minulla ei ollut, mutta olipahan Jokapoikaa ja Muijaa.

I used cotton fabrics except the clothes of the figures that I made of fabrics for outdoor wear. The walking poles of the two figures on the left I made out of Marimekko-fabrics because back then they started to sell walking sticks with the Unikko-design and they were extremely expensive. I didn´t have any Unikko-fabric (unikko = poppy) but I did have some Jokapoika (=every boy) and Muija (=old lady) fabrics.

 
Koska aloin tehdä tätä työtä syksyllä, oli luontevaa valita taustaksi syksyinen suomalainen metsä keltaisine koivuineen ja punaisine vaahteroineen. Sinä vuonna sattui vielä olemaan komea ruska, joten imin sitä itseeni ja valitsin kankaita sen mukaan. Piirsin työhön ensin 10 naishahmoa, mutta koska kilpailussa oli työn koko rajattu, en saanut kaikkia mahtumaan ja jouduin jättämään 4 hahmoa pois, koska metsän puiden takia halusin työstä pystysuuntaisen. Piirsin työn kolmeen kertaan ennen kuin sain kaikki saumat sovitettua niin, että ompeleminen olisi helppoa. Vaan eihän se niin mennyt, työtä tehdessä vasta huomasin asioita, jotka olisi pitänyt suunnitella paremmin.

Because I started this work in autumn it was only natural to choose an autumnal Finnish forest as the background. That year the birches were unusual yellow and maples were red and orange. I drank in the colors and chose the fabrics accordingly. At first I drew ten female figures but since the size of the work at the contest was limited I had to leave out four of them. Because of the trees I wanted to make the work standing upright. I designed it three times before I was satisfied with the places of the seams. That way the sewing should have been rather easy, but when I began sewing I only noticed things that I should have designed better.
 
Tikkasin työn käsin ja ihan huvikseni pidin kirjaa tikkaamiseen käytetystä ajasta, ja sitä kertyi 174 tuntia 40 minuuttia, siis pelkästään käsin tikkaamiseen! 

I hand quilted the work and just for fun I did some bookkeeping of the time I used for the quilting. The result was: 174 hours and 40 minutes!
 
Niin, ja sen kilpailun tulos sitten. Työni ei sijoittunut – vaikka oli yksiväriset reunat (ks. Suomen Luonto)! Kilpailun voitti työ, johon oli kuvattu poroja ja Lappia. Melko kliseinen valinta, jos minulta kysytään. Lappia ei ole kuin ihan pohjoisessa. Enkä ole kuullut, että Tanskassa tai Islannissa olisi poroja.

What about the result of the contest? My work didn´t place – even though it had monochromatic bindings (see Finnish Nature)! The work that came in first pictured reindeer and Lapland. What a cliché if you ask me. Lapland is located only in the northern parts of Finland, Sweden and Norway. My dear readers from Iceland and Denmark, correct me if I´m wrong, but I haven´t heard of there being any reindeer in your country.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ruusu on ruusu on ruusu - A rose is a rose is a rose

Ruusu on ruusu vaikka karkkipaperista tehtynä.

A rose is a rose even if it´s made of candy paper.

Keväällä minä onneton avasin suuni työpaikan kahvipöydässä, jossa oli tarjolla myös karkkeja. Ihan ajattelemattomasti ja vailla mitään etukäteissuunnitelmaa pyysin työkavereita antamaan minulle tyhjät karkkipaperit, ehkä keksisin tehdä niistä jotain. No niin, siitä se alkoi: karkkipaperien lumivyöry. Niitä alkoi tulla ovista ja ikkunoista, yksittäin ja tusinoittain ja lopulta pussikaupalla. Työkaverit keräsivät niitä jopa työnantajani mainospöydässä Raksa-messuilla. Työnantajani sai kiitosta ympäristöystävällisyydestä, kun jopa pikkuroskat (=karkkipaperit) kerättiin talteen. Aloin olla paniikissa, mitä ihmettä niistä keksisin tehdä.

Last spring I was  at the coffee table with my fellow workers. Somebody served candies to everybody. Without thinking or planing I opened my mouth and asked others to give me their used candy wrappings. I thought I might make something out of them. Well, silly me, it started immediately: an avalanche of candy papers. I received them first one by one, then in bundles and eventually in trash bags. What´s more my fellow workers collected them even at my employers ad stand in the construction fair. My employer was credited for being environmentally friendly because even the smallest trash (=candy papers) was taken care of. I started to panic. What on earth I would make out of the stuff!

Topikatti tykkäsi vartioida materiaalipusseja.
My cat Topi enjoyed keeping guard over the plastic bags full of material. 
   ”Näihin koskette vain kuolleen ruumiini yli!” 
     ”You touch these only over my dead body”

Asiaa aikani pähkäiltyäni tein ensiksi paperimassasta maljakon käyttäen apuna lasista maljakkoa. Päällystin paperimassamaljakon ensin Da Capo –karkkipapereilla. En pitänyt lopputuloksesta, liian retro. Lisäsin uuden kerroksen kultaisia karkkipapereita ja näytti jo paljon paremmalta.

After a lot of focused thinking I made a vase from paper maché using a glass vase as a model. I covered the paper maché vase with Da Capo –candy papers. I didn’t like it at all so I covered it with golden candy papers and it looked much better.




Sitten aloin värkkäämään ruusuja. Yhteen ruusuun meni 5 karkkipaperia + 1 paperi lehteen. Ruusun lehtiin, siis niihin vihreisiin, ei ollut juurikaan materiaalia. Vihreitä karkkipapereita on muuten aika vähän, oletteko huomanneet? Käytin sitten kultaisia ja hopeisia papereita siihen tarkoitukseen. Tein vielä maljakon alle pienen karkkipaperiliinan.

Then I started to make roses. It took 5 candy papers to do 1 rose plus 1 paper for the leaf. There wasn’t much material for the leaves though. Have you noticed that there are very few green candy papers? I decided to use golden and silver papers instead. I also made a small candy paper tablecloth under the vase.

Esittelin työni työkavereilleni ja tarjosin kahvin kanssa  - karkkeja. Ja mitä sainkaan takaisin – karkkipapereita! Alan olla pulassa.

I showed my work to my fellow workers and with coffee I served them – candies! And what did I get back? Candy papers! I think I’m in trouble.






sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Värjärin padasta – Out of the dye pot


RAITA-opinnot jatkuivat viikonloppuna, tällä kertaa värjäsimme kankaita shibori-menetelmällä. Oli vähän sotkuista puuhaa, mutta jotain kelvollista onnistuin saamaan aikaankin.

My crafting studies continued last weekend. This time we dyed cloths with the shibori method. It was a bit of a messy job but I still managed to make something good enough.



Tämä onnistui mielestäni parhaiten. Pohjalla on vaalean violetti lakanakangas jostain vuosien takaisesta epäonnisesta värjäyssessiosta, mutta nyt se sai uuden  mandala-kuvioisen elämän.

This work is my favorite. The basic is a light violet sheet cloth which is originally from an unsuccessful dyeing session from years back but now it got a new life with a mandala figure.


Tässä solmitut tai ommellut kankaanpalat odottavat vuoroaan väripataan.

In this picture the knotted or stitched pieces of cloth are waiting for their turn to go the dyeing pot.



Ja tällaisia niistä tuli.

And they came out of the pot looking like this.