Kierrätyskoruja, osa 4 – Recycled jewelry, part four

Tämä on viimeinen osa kierrätyskorujen sarjassa tällä kertaa. Nämä miellyttävät minua itseäni eniten. Tämä oli ennen hiussolki, jonka olin ostanut Lontoosta kauan kauan sitten. Tyttärenikin käytti sitä ja se meni lopulta rikki, solkiosa irtosi. Maalasin solkiosan sinisellä kynsilakalla ja käänsin ympäri.

This is the last part of the series recycled jewelry. These are my favorites. This used to be a hairclip I bought in London ages ago. Later I gave it to my daughter and finally it was broken. The clip separated from the other piece. I painted the clip with blue nail polish and turned it over.

Liimasin solkiosaan sinisen lasihelmen, tarpeeksi suuren, ettei se solahda korun aukoista. Ja nyt minulla on käyttökelpoinen huivisolki neulehuiveihin. Kudotuista huiveista tämä ei mene läpi, mutta neuleet se pitää paikallaan.

I glued a blue glass bead to the clip, big enough not to slip through the holes. And now I have a very practical buckle for my knitted scarfs.

 

Nämä korvakorut aloitin ihan ensimmäiseksi ja ne valmistuivat viimeiseksi. Aloitin kahdesta pienestä lankarullasta täynnä sinistä lankaa. Kumpaankin päähän lankarullaa liimasin muovisen pyörylän, jonka olin leikannut ja hionut sopivan kokoiseksi ja tehnyt reiän keskelle. Lankarullan lankaan pujotin pieniä siemenhelmiä. Korupiikkiin laitoin pari sopivan kokoista helmeä kumpaankin päähän ja pujotin lankarullan läpi. Sitten vain korupiikki kiinni ja valmista tuli. Siistimpääkin olisi voinut tulla, mutta tämä on vasta prototyyppi. Mulla on nimittäin iso lasipurkillinen näitä lankarullia.

I started to make these earrings first but I finished them last. I had these two small spools of blue thread and I beaded them with small blueish beads and two bigger ones. These earrings are just the proto types. I have a whole jar of these spools in a variety of colors.

Aikaisemmin olen kertonut käyttäneeni puuterirasian metallikaukaloita. Jos jotakuta on ihmetyttänyt, mihin ne itse puuterirasiat on joutuneet, niin tässä on vastaus. Tein kaksi tällaista valokuvakehystä. Dermosilin puuterirasiassa oli kaksi samansuuruista syvennystä, joista toisessa oli se kaukalo ja toisessa puuterivippa. Liimasin syvennyksiin lasteni koulukuvat peruskoulun 1. luokalta ja lukion viimeiseltä luokalta ja lisäsin vähän nauhoja sinne tänne peittämään aukkoja ja koristamaan. Turha kai sanoa, että nämä ovat rakkaimmat esineeni näistä kierrätyskoristeista.

Earlier I have told you I used several metal parts of powder compacts. You may have wondered what ever happened to the rest of the compacts. Well, here you have the answer. I made two photo frames. I glued two school photos of my children, one from the 1st grade and the other from the high school. I suppose it’s obvious that these two are my dearest pieces of recycled jewelry.

Kierrätyskoruja, osa 3 – Recycled jewelry, part three

Korukurssilla kokeilin itselleni outoa materiaalia – muovia. Olin saanut pojaltani lahjaksi kolme eriväristä muovista teesiivilää. Ne olivat jo käytössä väljistyneet ja päästivät teenporot kupin pohjalle, mutta en hennonnut niitä poiskaan heittää. Niinpä tein niistä rintakoruja, mitäs muutakaan. Tässä vihreän siivilän varsiosasta tehty rintakoru.

In the course of recycled jewelry I used very strange material for me – plastic. My son had given me three tea strainers. I had used them a lot and they had enlarged so much that they let all the leaves through. I couldn’t bear to part with them though. I thought they could be good material to make brooches. Here you can see the brooch made of the handle of the green tea strainer.

Kieputin siihen vihreää rautalankaa – sitä kai käytetään puutarhassa – olin ostanut sen kirpparilta, kun halvalla sain. Yritin pujotella pieniä helmiä rautalankaan, mutta rajansa kaikella näpräykselläkin.

I spun green wire around it and tried to string little beads to the wire but it was a hopeless task.

Kolme isoa lasihelmeä kiinnitin rautalangalla ja reunoille pujottelin tyttären muoviset korvakorut. Lopputulos on aika hulvaton.

Instead I strung three big glass beads to the wire and put my daughter’s plastic ear rings to the edge. The brooch looks quite conspicuous.

Keltaisesta siivilästä käytin kuppiosan, johon pujottelin hopealankaa ja liimasin hopeanvärisiä helmiä pohjalle. Reunaan kiinnitin yläosan keltaisesta mustekynästä, jossa oli metallin värinen pidike. Tämäkin on siis rintaneula.

I decorated the cup of the yellow tea strainer with silver thread and beads. To the edge I glued an upper part of a yellow pen with a metallic holder. This is also a brooch.

Innostuin muovista niin, että pilkoin muutaman fetajuustorasian sisällä olevan sinisen reiällisen siivilän ja liimasin reikien taakse erivärisiä muovinpalasia, joita leikkelin purkkien kansista ja laastarin pakkauksista ja mitä mistäkin.

I was so excited about the plastic as material that I scissored several blue strainers I found inside feta cheese containers. Behind the holes I glued little plastic pieces in different colors.

Tein vielä korvakorutkin samaa sarjaa. Muovinen helminauha täydensi työn.

 I even made plastic ear rings to the same series.

Rintakorusta jätin yhden ruudun tyhjäksi, siitä näkyy sitten alla olevan puseron väri. Reunoille laitoin sähkömiehen teippiä. Muovia sekin.

This is a brooch made of the same material. I left one square empty so that the color of the blouse shows through the hole. The edges are covered with the electrician’s tape; it’s made of plastic of course.

Puuterirasioista sain monta metallista kaukaloa. Yhdestä tein tällaisen syksyisen rintaneulan, johon käytin kalenterin sivun, kuivattuja lehtiä ja puolitetun viinipullon korkin. Siis aidon korkkisen korkin, niitähän ei nykyään enää saakaan – ovat siirtyneet metallikorkkeihin. Siinä hävittivät yhden nautinnon eli sen kun kiertää korkkiruuvin korkkiin ja vetää korkin pois pullosta ja kuuluu hauska poksahdus ja juhlat voi alkaa.

I used one of my many empty powder compacts to make this autumn brooch. I glued a sheet of a calendar (September), dried leaves and a half of a cork stopper to it.

Yhden puuterikaukalon täytin Portugalin matkamuistoilla - tai sellaisia esittävillä pikku esineillä. Se oli ensimmäinen maa, johon nuorena tyttönä matkustin ja sillä on edelleen lämmin paikka sydämessäni. Korusta tuli vähän liian hutera, joten ehkä en käytä sitä koruna, vaan laitan sen kehyksiin ja teen siitä pienen taulun työpöydälleni.

One compact I filled with souvenirs from Portugal – or some things that look like souvenirs. Portugal was the first country I ever visited abroad and it still has a warm place in my heart. The brooch is a little bit too unstable to wear on a blouse but I’ll put it in a frame and then I can watch it on my writing table.