Korituolin peitto - Wicker chair cover

Kevätaurinko alkoi jo paistaa parvekkeelle ja parvekkeen korituoli kaipasi vähän pehmikettä ja piristystä. Kaivoin ehtymättömiä kangasvarastojani ja muokkasin muutamat vanhat farkut ja farkkuhameet uuteen uskoon ja tein korituolille päällisen.

As the spring sun was shining on our balcony the wicker chair in there was asking for a cover to cheer it up. I went digging into my endless supply of fabrics and eventually used a few old pairs of jeans and jean skirts into a cover for the chair.
 

Tuolinpäällisissä on aina se ongelma, etteivät ne tahdo pysyä paikoillaan. Sen estämiseksi kehittelin tähän päälliseen kiinnityksen kuminauhoilla ja tarranauhalla.

However, the problem with chair covers is that they never want to stay put. To remedy that, I engineered a fastening into it from rubber bands and velcro.

Peittoja sukulaislapsille, osa 2 - Quilts for kids in the family, part 2

Tämä peitto on ajalta, jolloin opettelin tilkkuamisen taitoa. Tein sen pienelle eläväiselle tytölle. Blokin keskellä oleva kalakangas mielestäni kuvasi hänen vilkkauttaan. Muut kankaat olen poiminut sen kankaan väreistä.

 

This quilt is from a time when I was still honing my skills in quilting. It was made for a young lively little girl. The fish fabric in the middle represents that liveliness in her. Other fabrics were chosen based on that fabric.

Mallia minulla ei ollut, vain kuva valmiista peitosta eräässä lehdessä. Suurennuslasin avulla yritin ottaa selville, miten blokin kulmat oli tehty. Mikä keksimisen riemu, kun sen oivalsin. Samaa tunnetta en olisi saanut, jos minulla olisi ollut valmis malli. Tikkauskuviona käytin tytön omaa kättä. Peitto on käsin tikattu.

I didn’t have a ready model, just a picture of a finished quilt from a magazine. With a magnifying glass I tried to find out how the corners in the block were made. Oh the joy when I finally understood it! You can’t get that feeling if you’re just following a ready-made model. The stitching pattern resembles the hand of that little girl and it’s hand-stitched all the way.

Koukkuja vai lintuja - Hooks or birds

Kun pojan huonetta järjesteltiin uudelleen vuosia sitten, jäi yksi seinä jotenkin autioksi. Tarjouduin tekemään siihen seinävaatteen ja yllättäen poika suostuikin, jos saisi valita värit. Hän halusi siihen ruskeaa ja lämpimiä punaisia. Mallin kehittelin itse Jinny Beyerin kirjan ”Designing Tessellations” pohjalta. Minun mielestäni kuvassa näkyy pitkäkaulaisia lintuja, joutsenia ehkä. Poika taas näki työssä koukkuja. Pääasia, että hän piti työstä sen verran, että vei sen mukanaan, kun muutti kotoa.

A wall was left rather empty when we were rearranging my son’s room years ago so I volunteered to make a tapestry for it. Surprisingly he agreed with the condition that he gets to choose the colors. He wanted brown and warm red for it. The model came to me from Jinny Beyer’s book Designing Tessellations. I think there are birds, swans maybe, in the work. He thought they were hooks. Main thing is, that he liked it enough to take it with him when he moved out.

Osan kankaista värjäsin sopivan ruskeiksi pesukoneväreillä. Työ on tikattu koneella.

Some of the fabrics were colored with washing machine colors. It was machine stitched.

Kätketyt kaivot - Hidden wells

Kun aloin ihan oikeasti opettelemaan tilkkutöiden tekoa, tein peittoja aluksi sukulaislapsille. Tämä tilkkupeitto kuuluu siihen sarjaan. Se on tehty pienelle poikaviikarille, joka oli tuolloin n. 8-vuotias. Hänen lempivärinsä oli keltainen, ainakin silloin, nyt hän jo melkein aikuinen. Peitto on tässä kuvattu hänen vanhempiensa terassilla, jonka hänen äitinsä on saanut jopa talvella näyttämään kauniilta ja viehättävältä.

When I began quilting for real I did blankets for kids in the family. This quilt here is one of those. It was made for a little rascal who was 8 years old at the time. At the time his favorite color was yellow. By now he is almost an adult so I’m not sure about his color preferences now.  This picture was taken on the porch of his parents’ house. His mother has managed to make the porch look beautiful even during the winter.

 

Peitossa käytetyn blokin nimi on Kätketyt kaivot ja se näyttää kiehtovan monimutkaiselta, mutta sen tekeminen on jokseenkin yksinkertaista. Työssä on neljä kuviollista kangasta ja kolme yksiväristä. Valitsin ensin ykköskankaan, joka on alla olevassa kuvassa oikealla. Siinä on krokotiileja tai jotain vastaavia. Niistähän pikkupojat on tehty: krokoista, kilpikonnista, kaloista – vai miten se oli. Etsin muut kankaat ykköskankaan värimaailmaan sopiviksi. Ja tulihan siihen onneksi keltaistakin.

The block used in the quilt is called “hidden wells” and it’s intriguingly complex. However, it’s somewhat simple to make. It has four textured fabrics and three in single color. The first one I chose was the one on the right. It has crocodiles or something like that. And that’s what little boys are made of: crocodiles, turtles, fish – and so forth. I sought to match the rest of the fabrics with the first one. And it seems there’s a little yellow in there too.

  

Kankaat leikkasin erilevyisiksi kaitaleiksi ja yhdistin ne aina samassa järjestyksessä. 

I cut the fabrics into slices of different widths and combined them in the same order every time. 

Sitten vain leikkasin leikkurilla kaitaleryhmät ensin neliöksi ja neliöt kulmittain kolmioiksi. Samanlaiset kolmiot yhdistin takaisin neliöksi. Tuloksena on kaksi erilaista blokkia, jotka sitten ompelin vuorotellen yhteen. Yksinkertaista!

After that I just cut the combined slices into squares and those squares into triangles. Matching triangles were combined into squares again. It resulted in two different looking blocks that I alternately sew together. Simple!

Peitto on käsin tikattu monofilamentilla. Joka on sitä joskus käyttänyt, tietää, että hermot siinä menee. Mutta kaikkea pitää kokeilla. Joitakin asioita voi tosin kokeilla vain kerran. Tämä melkein kuuluu niihin.

The quilt is hand-stitched using a monofilament. Anyone who has used that knows it’s a nerve wrecking business. But you got to try everything right? Though some things you can only try once and this might be one of them.