perjantai 7. tammikuuta 2011

Ensimmäiset askeleet - First steps

Aloin tilkkuilla jo ennen kuin digikamerat keksittiin. Ei näillä asioilla mitään yhteyttä ole, mutta ensimmäisestä tilkkutyöstä minulla ei ole kuvaa. Mikä on tosi hyvä asia, koska ensimmäinen työni oli aika kamala, se oli pieni seinävaate. Värit tosin olivat onnistuneet, vaaleanpunaista ja mustaa, muistaakseni. Se ei enää ole tallella. Tein sen hirsimökkitekniikalla, josta en tajunnut yhtään mitään. Oli se kyllä seinälläkin, kellarissa nimittäin. Siellä ei onneksi käynyt ihmisiä, minä vain.

Sitten kun Poika oli syntynyt, ryhdyinkin tosi toimiin: sama tekniikka ja parisängyn peite!  Eipä vähä mitään, onneksi oli vielä silloin itseluottamus kohdallaan ja Suuri Käsityökerho –lehdessä hirsimökille kunnon ohje. Peitto valmistui hämäläisittäin nopeasti, jopa kuudessa vuodessa. Eikä siinä ollut edes vanutäytettä, vain tilkkukangas ja taustakangas. Niin, ja ne tilkut, ne oli kaikki käytetyistä vaatteista, silkkiä ja trikoota ja puuvillaa, kaikki kävi, kunhan vain olivat oikean värisiä. Tämä peite pääsi sitten ihan makuuhuoneeseen asti ja palvelikin pitkään. Tyttökin oli jo syntynyt ja molemmat tenavat hyppelivät sängyllä ja peiton tilkut repeilivät ja ratkeilivat, mutta kun siinä ei ollut vanua, otin peiton pari kertaa vuodessa käsittelyyn ja korvasin tuhoutuneet kaitaleet uusilla ja taas mentiin. Lopulta oli myönnettävä, että peitto oli kaikkensa antanut, mutta hävittänyt sitä en ole, joten otin kuvia jokseenkin ehjäksi jääneistä kohdista. 


  
Näistä ehjistä kohdista voisi varmaan vielä tuunata jotain.


I began quilting way before anyone came up with the idea of a digital camera. It unfortunately means that I don’t have a picture of my first quilt. It’s probably for the best since I think it was horrible, just a small piece of tapestry. I liked the colors though, black and pink as far as I can tell. Unfortunately I don’t have it anymore. It was made with the log cabin technique which was complete gibberish for me at the time. I had it hanging on a wall and everything, though in the basement where no-one else but me ever got to see it.

After my son was born, I really got myself started by using the same technique and making a queen size bed quilt. Starting small, I know, but I was confident and had a Suuri Käsityö – magazine that had a proper tutorial into the log cabin technique. Relatively fast for a person from Häme; the bed quilt was finished in just six years. It didn’t even have a cotton filling, just the quilt fabric and the background fabric. Oh, and the quilts were all from old clothes; silk, tricot and cotton, everything was good as long as the color matched my vision. The coverlet served in our bedroom for a long time after I got it finished. By the time it was done, my daughter had come into the world and eventually both kids were constantly jumping and rolling around on the quilt – eventually tearing and wearing the coverlet to shreds. Since it didn’t have a filling, I just picked it up a few times every year and fixed the torn parts. Eventually I had to admit that it was beyond repair. I haven’t destroyed it, but took a few pictures of a relatively intact part.
I wonder if these intact parts could still be used for something.

3 kommenttia:

Minna Perälä kirjoitti...

Peitollasi on kaunis tarina :-) Ja sommittelutaitosi on tuolloin jo ollut taidokasta!

Itsetehdyllä tuotteella on aina tarina joka nostaa sen arjen yläpuolelle...

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Jos on sommittelutaito taidokasta niin on myös kerrontasikin. Mukava on käydä välillä kurkkaamassa mitä oletkaan taas saanut aikaiseksi. Ja... jotta voisit edes arvailla kuka täällä kirjoittelee...niin kerrottakoon, että tänäkin aamuna olen pedannut yhden kotimme vuoteista peitolla, joka on saanut elämän sinun käsiesi kautta. Ja tuo samainen luomus odottaa vielä tarinaansa, sinun kertomanasi. Jään siis odottamaan.:)

HanneLinen kirjoitti...

Heippa vaan Anonyymi, taidanpa arvata, mistä peitosta on kyse. Kyllä senkin vuoro vielä tulee:)