Talvipäivän seisaus – The Winter Solstice

Aurinkovuosi- sarjani kolmas osa on Talvipäivän seisaus. Tai kronologisesti se on kyllä ensimmäinen osa, koska tein sen ensin. Se taas johtui siitä, että kun aloin tehdä tätä sarjaa oli joulukuu ja pohjoisen pallonpuoliskon pimeys synkimmillään. Ja viime syksynä se pimeys oli pimeämpää kuin yleensä, koska ei ollut satanut edes lunta. Tätä osaa ennakoivan työn tein jo vuosia sitten ja esittelin sen täällä. Siitä se kaikki sitten lähtikin.

The third part in The Solar Year series is called The Winter Solstice. Actually it is the first part because I made it first. When I began to make this series it was December and the darkness was at its gloomiest on the northern hemisphere. Last year the darkness was even gloomier than usual because it even hadn’t been snowing. The work that preceded this work I made years ago and I introduced it to you here. The whole series is based on it.

Talvipäivän seisaus on tänä vuonna 21.12. klo 13:14. Silloin päivä on lyhimmillään ja kestää näillä leveysasteilla vain 5 h 31 min. Aurinko nousee klo 9:31 ja laskee klo 15:03. Muu aika onkin sitten pelkkää pimeää. Siksi tässä työssä auringon osuus työn keskellä on vain häviävä keltainen viiva. Toivon, että silloin on edes lunta, siksi työssä on myös vähän valkoista reunoilla.

This year the winter solstice will take place December the 21^st at 13:14. The day will be at its shortest and lasts only 5 h 31 min here at the 60th parallel north. The sun will rise at 9:31 and set at 15:03. The rest of the day will be nothing but dark. That’s why the sun in the middle of the work is just a narrow yellow line. I hope we’ll have snow then. Therefore I put a bit of white on the edges.

Käytin myös paljettikangasta ja erilaisia tikkauksia.

I also used fabric with sequins and different types of quilting.

Syyspäivän tasaus – The Autumnal Equinox

Syksy ei ole onneksi vielä, vaikka siltä tuntuukin. Syyspäivän tasaus on tänä vuonna vasta lauantaina 22.9.2012 klo 17.49. Enpähän tiennyt aikaisemmin, että sille on noin tarkka aika. Nyt tiedän. Päivä ja yö ovat silloin suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Syyspäiväntasauksen aikaan Aurinko siirtyy maapallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Sitä ei-niin-innokkaasti odotellessa esittelen Aurinkovuosi-sarjaani kuuluvan työn Syyspäivän tasaus.

It’s not autumn yet although it feels like it. This year the autumnal equinox is on Saturday, September the 22^nd at 17:49. I didn’t realize earlier it has such an exact time, but now I know. Then the day and the night are about equally long all over the globe and at that time the sun moves from the northern hemisphere to the southern hemisphere of the earth. While I’m not-so-eagerly waiting for that to happen I introduce to you my work “The Autumnal Equinox” which belongs to the series “The Solar Year”.

Valoa on jo selvästi vähemmän kuin Kesäpäivän seisauksessa. Työn keskusta on kapeampi ja koko työ on pienempi. Kesän vihreä on muuttunut jo tummemmaksi ja luonnosta löytyy jo ruskeaa ja keltaistakin.

There’s clearly less light than in “The Summer Solstice”. The middle of the work is narrower and the whole work is smaller. The bright greens of the summer have turned darker and the nature already has brown and yellow tunes.

 

Syksy on syvimmillään. Lehtiä on jo alkanut pudota maahan..

The autumn is at its deepest. The leaves have begun to fall on the ground..

Kesäpäivän seisaus – The Summer Solstice

Se on tänään. Siis kesäpäivän seisaus. Päivä on niin pitkä, ettei yötä juuri olekaan. Mahtavaa!

Se on myös käsityön taiteen opintojeni lopputyön osan nimi. Viime syystalvella miettiessäni sitä, missä on aurinko, aloin ideoida neljän työn sarjaa, joista kukin kuvaa päivän pituutta vuoden eri aikoina: talvipäivän seisaus, kevätpäivän tasaus, kesäpäivän seisaus ja syyspäivän tasaus. Löysin netistä termin aurinkovuosi, johon nämä kaikki neljä päivää kuuluvat.

Tässä siis Kesäpäivän seisaus

 

It is today. The summer solstice I mean. The day is so long that the night hardly exists. Magnificent!

 Summer solstice is also the name of my work. It is part one of the series which forms my final work in my arts and craft studies. Last winter I was wondering where on earth the sun had disappeared. That gave me an idea for the series of four works each of which picture the length of the day in different times of the year: winter solstice, vernal equinox, summer solstice and autumnal equinox.

Here you are: the Summer Solstice

Keskellä on aurinko. The sun is in the middle.

Ripustin sen työhuoneeni ikkunaan. Vaihdan niitä sitten vuodenajan mukaan.

I hung it up on the window in my studio. I´ll change it when the autumn comes.

Stari Most

Joitakin vuosia sitten pohjoismaisessa tilkkukilpailussa oli aiheena ”Sillan rakentaminen”. Kaikenlaisten siltojen ylihän sitä on tähän ikään mennessä jo kuljettu, sekä oikeiden että kuvaannollisten. Kuvaannollisuus on minulle vähän vaikea toteuttaa tilkkutyön keinoin, joten päädyin miettimään erikoisinta siltaa, jonka yli olisin kulkenut. Ja aivan TOP ykkösenä tuli mieleen Neretva-joen ylittävä silta Mostarissa nykyisessä Bosniassa, Stari Most -silta, jonka ylitin vuonna 1980 kävellen – ei sitä muuten voinutkaan ylittää, koska se oli jyrkkä ja kapea. Silta rakennettiin vuonna 1566, samaan aikaan kun täällä pohjoisessa laitettiin kiviä kasaan ja saatiin aikaan Olavinlinna. Molemmat rakennelmat kestivät molemmat maailmansodat ja muutkin pienemmät kahakat, mutta vuonna 1993 Bosnian sodassa tämä Stari Most pommitettiin hajalle. Joku oli kuvannut tapahtumat ja se löytyy YouTubesta. Yllättävää kyllä, mutta silta rakennettiin kuitenkin uudelleen vuosina 2000 – 2004 kansainvälisin voimin – ja ihan samannäköiseksi kuin se alkuperäinen siltakin oli ollut. Siitä löytyy tarinaa täältä.

A few years ago the theme in the Nordic Quilt Contest was “Building a bridge”. Being as old as I am I have crossed all kinds of bridges during my lifetime, both real and figurative ones. Because the figurativeness is a bit difficult for me to express by quilting I began to think of the most exceptional bridge I have ever crossed. It was Stari Most, the bridge over the river Neretva in the town of Mostar, nowadays in Bosnia. I walked over it in 1980 – walking was the only way to go, because it was so steep and narrow. Stari Most was built in 1566. At the same time the castle of Olavinlinna was being built here in Finland. Both constructions survived both world wars and a couple of smaller scuffles but in 1993 during the Bosnian war Stari Most was bombed apart. Somebody shot a film of the events and you can see it in YouTube. Surprisingly enough the bridge was rebuilt during 2000 – 2004 by an international cooperation team and it looks exactly the same as the original. You can read about it here.

 

Stari Mostista päätin siis tehdä tilkkutyön ja aloitin tekemällä ensin sillan kaaren.

So I decided to make a quilt of Stari Most and I began by making the arch of the bridge.

Käytin työssä minulle uutta tekniikkaa, jossa neliöitä ensin siksakattiin pohjakankaaseen kiinni ja sitten leikattiin suikaleiksi, sekoitettiin suikaleet, siksakattiin taas ja tämä niin monta kertaa kuin on tarpeen. Ompelulankaahan tähän tekniikkaan menee rullakaupalla, mutta jotenkin tykkäsin lopputuloksesta. Löysin tämän tekniikan yhdestä kirjasta, jonka omistan. En voi kertoa sen nimeä, koska kirja on kadonnut. En ole vienyt sitä minnekään tästä asunnosta, mutta sitä vaan ei löydy. Ehkä en ole siivonnut riittävän hyvin. Se saattaa piilotella jonkin sängyn alla - kenkälaatikossa tietenkin.

In my work I used a new technique. First you cut small squares and zigzag them onto a cloth, then you cut the cloth into stripes, mix the stripes, zigzag again and so on as many times as is needed. This technique needs rolls and rolls of sewing thread but I liked the result. I found the technique in a book of mine. I can’t tell you its title because the book has disappeared. I haven’t taken it out of this apartment but I just can’t find it Maybe I haven’t cleaned up thoroughly enough. It might be hiding under the bed – and in a shoebox of course!

Joka tapauksessa tällä tekniikalla sain hyvin kuvattua vanhojen talojen ja sillan kiviä. Veteen ja kasvillisuuteen se ei ihan niin hyvin sopinut, mutta ei ollut huonokaan. 

 Anyway, this technique was very good for portraying the stones of the old houses and the bridge. The water and the flora didn’t come out as well as the stones but not badly either.

Sain tuomaristolta vähän pyyhkeitä veden kuvaamisesta: olisi pitänyt käyttää useampia erilaisia kankaita. No jaa, taisin jo vähän väsähtää siinä vaiheessa kun ompelin vettä.

The jury said I should have used more diverse kinds of cloths for the water. Well, I remember being a bit tired at the point I sewed the water.

 

Työni ei sijoittunut. Voittaja kuvasi tietenkin sellaista kuvaannollisen sillan rakentamista, kuten etukäteen vähän epäilinkin, mutta ei se mitään. Kaikista tekemistäni tilkkutöistä pidän tästä eniten. Siksi se on päässyt olohuoneeni seinälle jo pitemmäksi aikaa. 

My work didn’t place. Just like I thought it would turn out, the winner was about building a figurative bridge. But it’s all right. Among all the quilts I have ever made this is my favorite. That’s why it has ended up on my sitting room wall.