Toissa vuonna tein tämän Lunki-peiton käytetyistä paitakankaista, kerroin siitä täällä.
In 2024 I made this Lunki-quilt. You can read about it here.
Kuinka ollakaan, löysin siitä yllättäen tällaisia palkeenkieliä. Näyttäisi melkein saksilla leikatuilta, mutta en ole käyttänyt saksia tämän peiton lähellä. Tämän tilkun paitakangas on kyllä aika ohutta, mutta silti tuntuu kummalliselta.
Surprisingly, I found these ruptures. They look like made with scissors, but I haven´t used scissors near this quilt. The fabric of this block is pretty thin but still it´s strange.
Onneksi paitaa oli vielä pala jäljellä, joten leikkasin sopivan kokoiset pienet palat ja silitin vielä kovikekankaan palojen nurjalle puolelle, koska kangas oli kovin ohutta. Kokonaiseen palaan ei kangas olisi riittänyt.
Luckily, I had a piece of the same shirt fabric left. I cut proper sized small pieces and ironed an interfacing to the wrong sides because the fabric was so thin. There were not enough fabric to make the whole block.
Tilkkutarkastaja tuli ihmettelemään, mitä oikein puuhasin. Tulipa mieleeni, että sillähän on ihan neulanterävät kynnet, ehkäpä se oli käynyt teroittamassa niitä tähän peittoon.
The quilt inspector came and wondered what I was up to. Just then it came to my mind that she has nails like needles. Maybe she had sharpened them to this quilt.
”Ai minä vai? En missään tapauksessa! Kuinka voit edes kuvitella sellaista.”
”You mean me? Absolutely not! How can you even think about it.”
Aloin ommella paikkapaloja käsin kiinni peittoon.
I began to sew the patches by hand.
Tilkkutarkastaja tuli vahtimaan työn edistymistä, edelleen loukkaantuneena.
The quilt inspector came to monitor my sewing, still miffed.
”Katso nyt, ei näillä kynsillä saa tätä kangasta rikki.”
”Katos kun se pala onkin eri kangasta.”
” Look, these nails can´t break this fabric!”
“You see, that block is made of another fabric.”
”No niin joo, ehkä olen saattanut ihan pikkaisen hipaista kynsillä tätä peittoa.”
” Well, maybe, just maybe, I have touched very lightly this quilt with my nails.”
”Jos nyt tunnustan, niin saanhan illalla sitten herkkupaloja.”
” If I confess now, I will get my yummies this evening, won´t I?”
”Minä olen ihan hirrrrrrrrrrrrveän pahoillani, näetkö! Teen mitä tahansa. Saanhan illalla mun herkut, saanhan!"
”I´m sooo terrrrribly sorry, don´t you see? I´ll do anything. And I´ll get my yummies, won´t I!”
Tilkkutarkastaja sai herkkunsa. Ompelin vielä tikkaukset palojen päälle.
The quilt inspector got her yummies. Yet I quilted over the patches.
Paikkausta ei huomaa, ellei ihan läheltä katso. Mutta koska tätä kangasta ei ole juurikaan enempää, taitaa seuraava parsinta olla enemmänkin boromainen. Mutta tällaiseen kierrätyskangaspeittoon se sopiikin. Seuraaviin Lunki-peittoihin valitsen kyllä tukevampia kankaita.
You can´t see the mending unless you look very closely. Because I don´t have more of this particular shirt fabric, I suppose I´ll have to use boro technique next time. Nevertheless, that technique suits to this kind of quilt with reused fabrics. But I´ll certainly choose more durable fabrics for the next Lunki-quilt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti