HanneLinen: Vanhan tilkkutyön uusi elämä

Jostain syystä ihastuin tähän Judy Gauthierin resurssipalamalliin, kun näin sen The Quilt Shown numerossa 3409. Siinä showssa myös annettiin ohje, ja se löytyy myös Gauthierin kirjasta Sensational Quilts for Scrap Lovers. Mallin esittely löytyy myös YouTubesta, nimellä Quilts for Scrap Lovers.

I don´t know why but I started liking this scrap quilt pattern by Judy Gauthier when I saw it in The Quilt Show, show number 3409. There were guidelines for the pattern in the show, but you can also find it in her book Sensational Quilts for Scrap Lovers and in YouTube by the name Quilts for Scrap Lovers.

Aloitin tämän jo viime kesänä mökkikäsityönä. Otin mukaan ompelukoneen ja kassillisen resurssipaloja rinnakkaisväreissä kirkkaan vihreästä turkoosin ja sinisen kautta violettiin.

I began to make it last summer at the summer cottage. I was prepared with my sewing machine and a big bag of scraps in adjacent colors from mid green by turquoise and blue to violet.

Tilkkutarkastaja oli hereillä ja vahti silmä tarkkana palojen leikkausta.

The quilt inspector was awake and kept a keen eye on cutting the scraps.

Kun paloja alkoi olla kasassa jonkun verran, aloin järjestellä niitä värien mukaan. Tilkkutarkastaja tässä verryttelee aloittaakseen tarkastuksen.

When I had enough blocks ready, I started to arrange them by color. The quilt inspector is flexing her muscles for inspecting.

Sain kuulla kunniani. ”Eihän nämä palat sovi tähän ollenkaan.” Aiemmin tilkkutyöntarkastaja puuttui vain tekniikkaan, mutta nyt hän päätti lausua mielipiteensä myös taiteellisesta vaikutelmasta.

Then I heard her opinion: “These blocks don´t fit here at all!” So far, the quilt inspector has reported only of technical weaknesses but now she decided to tell her opinion of the artistic impression.

Lopulta hän antoi periksi: ”No okei, kunhan kiusasin, menköön nyt tällä kertaa.”

Finally, she gave up:” Well, just kidding, I let it go this time.”

Valitsin taustakankaatkin omista varastoista, vanhoja verhoja. Olivat liian pieniä yksinään, niin tein taustan kahdesta kankaasta. Sitten kun aloin miettiä, mitä laittaisin tilkkukankaan ja taustakankaan väliin, tulikin mieleeni vanha tilkkupeitto, joka veteli viimeisiään.

The back fabrics are old curtains. They were both too small by themselves. Then I started to think what would I put between the quilt fabric and the back fabric. Then I got this aha-moment, an old quilt I made years ago but now it was almost trash.

Olin tehnyt tämän peiton tyttärelleni vuosia sitten, kerroin siitä täällä:

I made this quilt for my daughter many years ago. I posted about it here:

Vuosien saatossa se oli kulunut tyttären päiväpeittona, torkkupeittona milloin missäkin ja näytti aika kauhealta. Olin kuitenkin ommellut ja tikannutkin sen käsin, joten sillä oli paljon tunnearvoa. Tilkkutarkastaja ei ymmärtänyt, mitä vikaa vanhassa peitossa muka oli. Hänen mielestään se oli ihan hyvä sellaisena kuin se oli.

When years went by it served as a cover on my daughter´s bed and as a throw wherever. It had been well loved but now it looked awful. However, I had sewn and quilted it by hand so it had plenty of sentimental value. My quilt inspector didn´t understand what was supposed to be wrong with the old quilt. She thought it was quite good as it was.

Hän piti parempana makoilla mieluummin vanhan peiton kuin uuden tilkkukankaan päällä. Olin siis saanut mielestäni loistoidean piilottaa vanha peitto uuden peiton sisään. En kyllä tee niin toista kertaa, peitosta tuli nimittäin tosi painava ja hankala tikata.

She preferred to lie on the old quilt rather than on the new quilt fabric. So, I thought I had a brilliant idea to hide the old quilt inside the new one. I can assure you I´ll never do it again. The new quilt became very heavy and very difficult to quilt.

Tikkasin peiton omalla kotikoneellani, ihan vaan pitkien saumojen molemmin puolin. Peiton painavuus hankaloitti työtä niin että hermot oli mennä. Eikä saumoistakaan ihan suoria tainnut tulla.

I quilted it with my own domestic machine just along both sides of the long seams. The quilt was so heavy to quilt that I almost lost my mind.

Muistaakseni lupasin Lunki-peiton kohdalla ainakin itselleni, etten enää tee sellaista työtä, jossa kohdistan useita kulmia, vaan kuinkas kävikään. Tässä työssä piti saada taas 8 kulmaa kohtaamaan.

I think I promised to myself when finishing the Lunki-quilt that I won´t make another quilt where I would have to match several points together. After all, in this quilt I had to match 8 points.