Isoäidin neliöitä – Grandma’s squares

Aloitin tämän virkkauksen lentokoneessa matkalla Espanjaan. 

I began this crocheting on the flight to Spain.

Sain aikaan vain kuusi isoäidin neliötä, aika suuria tosin. Sitten lanka loppui, mutta onneksi sain hankittua sitä Tapion kaupasta lisää.  Ei tullut siis sukkia tai töppösiä.

 I managed to finish only six grandma’s squares. They were quite big ones, though. Then the yarn ran out but luckily I found more at Tapio’s shop. So the work didn’t end up as socks after all.

Tein aluksi liivin. Sitä varten neliöitä piti virkata taas lisää ja samalla jo valmistuneisiin piti virkata uusia kerroksia, jotta se sopisi mittoihin. Viimeinen sovitus liivistä paljasti karun tosiasian. Minun päälläni se näytti siltä kuin olisin heittänyt isoäidin peiton niskaani, siis ei hyvältä. Ei tullut siis liiviäkään.

At first I made a vest. I had to crochet more squares for it and add more layers to the already finished squares so that it would suit to my figure. The last fitting revealed a cruel fact. The vest looked like a grandma’s old blanket on me. That means: not good. So the vest wasn’t a good idea either.

Purin neliöt irti toisistaan ja virkkasin vielä lisää neliöitä ja yhdistin ne ihan sattumanvaraisesti toisiinsa peitoksi, kunnes lanka loppui taas. Yllättäen siivotessani löysin vielä yhden lankakerän, vaikka kaikki piti olla jo käytetty. (Siivotessa yllätysmomentti on tärkeä!) Kerä oli piiloutunut sängyn alle kenkälaatikkoon (!?) En tuntenut armoa, vaan aloin virkata siitä peitolle reunusta. Virkkasin yhden kerroksen, sitten toisen, kolmannen ja aina vaan lankaa riitti. 

I took the squares apart and crocheted even more squares and randomly joined all of them together and made a blanket until I had used all of the yarn. When cleaning up I unexpectedly found another skein although all the yarn was supposed to have been run out. The skein was hiding out under the bed in a shoe box (!?). Without mercy I began immediately crocheting a border for the blanket. I crocheted the first layer, then the second, the third and amazingly this skein was a very long-lasting one.

Kehittelin kaikenlaisia pylväsyhdistelmiä ja pitsireunaa, mitä nyt mieleen juolahti. 

 I designed different kinds of lace borders and whatever occurred to me.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen ja kaikki lanka tuli käytettyä, ellei jossain lymyile vielä joku kerä, joka löytyy seuraavan yllätyssiivouksen yhteydessä. Mitä ihmeellisiä juttuja mahdankaan vielä löytää! 

I’m quite content with the result. I managed to use all of the yarn unless another skein is still hidden somewhere. I’m eagerly waiting for what I might find next time I’m cleaning up.