Timanttineule - Knitted diamonds

Etsiessäni kaapeistani tänään ihan muuta löysin tämän neuleen, jonka olen tehnyt joskus 20 vuotta sitten. Minulla oli siihen aikaan runsaasti jämälankoja. Kun sitten törmäsin tähän Kaffe Fassettin malliin, ihastuin siihen suin päin.

I was searching for something else in my closets today  when I found this knitted jacket I had made some 20 years ago. At that time I had lots of scrappy yarns and when I ran into this model by Kaffe Fassett I was completely thrilled about it.

Jakku on neulottu yhtenä kappaleena alkaen takahelmasta. Kaikkein hitainta neulominen oli luonnollisesti hihojen kohdalla, jolloin yhdellä puikolla oli 210 silmukkaa. Muistaakseni ehdin yhden illan aikana neuloa yhden kerroksen jos hyvin kävi.

The jacket is knitted in one piece starting at the back hem. Naturally knitting was the slowest by the sleeves when on one needle there were 210 stitches. If I remember it correctly in one evening I managed to knit only one row if I was lucky.

Hihoissa on sauma vain sivusauman jatkeena.

The sleeves are knitted with only one seam.

Kaikki napitkin ovat erilaisia, jämiä jostain muista vaatteista.

Also all the buttons are different; they are recycled from other garments.

Neuleessa joka väri on omalta kerältään ja kaikki langanpäät on tietysti päätelty. Onpa mulla joskus ollut aikaa! Johtui varmaan siitä, että lapset oli silloin pieniä ja itse olin nuori. Nyt lapset ei enää ole pieniä.

Every color in the work comes from a skein of its own and every single loose end is nicely tied off. Surprisingly enough I had a lot of time back then! It must have been because my kids were small and I was young. Nowadays my kids are not that small any more.

Tämän neuleen tarkoitus oli siis päästä eroon jämälangoista. Eihän se tietenkään onnistunut. Neuloessani huomasin tuon tuosta, että jotakin väriä puuttuu. Ja ei kun lankakauppaan vaan alelaareja penkomaan. Lopputulos oli sitten se, että kun jakku oli valmis, minulla oli edelleen yhtä paljon jämälankoja kuin aloittaessani, mutta ne olivat onneksi eri lankoja.

The whole purpose of this knitwear was to get rid of the scrappy yarns. As you can guess I didn´t succeed. Every now and then while knitting I realized a certain color was running out. Of course I went to buy some more yarn. In any case, by the time the jacket was finished I still had as much scrappy yarns as I had in the beginning. Luckily they were different yarns.

Ei ihan isoäidin neliöitä – Not exactly grandma’s squares

Satuin ostamaan kahta erisävyistä Tico Tico –lankaa pari kerää kumpaakin. Oli tarkoitus päättää, kummasta alkaisin virkata jotain shaalia tai hartiahuivia pimeinä talvi-iltoina. Kokeilin erilaista virkattuja neliötä, tämä on nimeltään Ristiin rastiin.

I happened to buy some Tico Tico yarn in two different shades two skeins each. I was supposed to decide which one of the shades I would use for a shawl. I tried different kinds of crocheted squares. This one is called Zig Zag.

 

Niinhän siinä kävi kuten minulle aina käy. Se lanka, jonka valitsin, olikin sitten sen jälkeen totaalisesti myyty loppuun. Ei auttanut enää edes Tapion kauppakaan. Sitä toista sävyä kyllä löytyi! Ajattelin silti kokeilla onneani, ehkä kaksi kerää riittäisi. Eihän se tietenkään riittänyt. Lanka loppui, kun oli enää 6 neliötä tekemättä.

As always the yarn which I eventually decided to use was completely sold out. Not even Tapio’s shop could help me anymore. Naturally I could find the other shade of the yarn almost everywhere. I thought I’d try my luck and perhaps two skeins would be enough. Well, of course it wasn’t. The yarn ran out when only six squares were undone.

Kyllästyneenä virkkaamaan ilman lankaa jätin työn tuolin käsinojalle odottamaan aikaa parempaa. Siinä se muhi pari kuukautta.

Bored with crocheting a shawl without yarn I left the work on the handle of my chair waiting for better times. It lied there for about two months until I had had about enough of it.

 

Ihan viatonhan se siihen oli, että minä en osannut valita ajoissa mieleistäni sävyä, enkä ostaa riittävää määrää lankaa.  Otin tekeleen uudelleen käsittelyyn, kääntelin ja vääntelin ja purin jo yhteen virkattuja neliöitä. Virkkasin puuttuvat neliöt siitä toisesta langasta pätkimällä siitä pois epäsopivimman värisiä kohtia ja upotin neliöt näiden kauniimpien sekaan.

 Anyway, the crochet was entirely innocent for me being incapable of deciding the shade in time and buying enough yarn in the first place.  I took the piece in my hands once again and twisted and turned it and took apart the squares. Then I crocheted the lacking squares from the other shade of the yarn by cutting off the unsuitably colored ends. These squares I hid among the more beautiful ones.

 Tuli siitä sittenkin jonkinlainen hartianlämmitin.

After everything it ended up as some sort of garment to warm up shoulders.

Isoäidin neliöitä – Grandma’s squares

Aloitin tämän virkkauksen lentokoneessa matkalla Espanjaan. 

I began this crocheting on the flight to Spain.

Sain aikaan vain kuusi isoäidin neliötä, aika suuria tosin. Sitten lanka loppui, mutta onneksi sain hankittua sitä Tapion kaupasta lisää.  Ei tullut siis sukkia tai töppösiä.

 I managed to finish only six grandma’s squares. They were quite big ones, though. Then the yarn ran out but luckily I found more at Tapio’s shop. So the work didn’t end up as socks after all.

Tein aluksi liivin. Sitä varten neliöitä piti virkata taas lisää ja samalla jo valmistuneisiin piti virkata uusia kerroksia, jotta se sopisi mittoihin. Viimeinen sovitus liivistä paljasti karun tosiasian. Minun päälläni se näytti siltä kuin olisin heittänyt isoäidin peiton niskaani, siis ei hyvältä. Ei tullut siis liiviäkään.

At first I made a vest. I had to crochet more squares for it and add more layers to the already finished squares so that it would suit to my figure. The last fitting revealed a cruel fact. The vest looked like a grandma’s old blanket on me. That means: not good. So the vest wasn’t a good idea either.

Purin neliöt irti toisistaan ja virkkasin vielä lisää neliöitä ja yhdistin ne ihan sattumanvaraisesti toisiinsa peitoksi, kunnes lanka loppui taas. Yllättäen siivotessani löysin vielä yhden lankakerän, vaikka kaikki piti olla jo käytetty. (Siivotessa yllätysmomentti on tärkeä!) Kerä oli piiloutunut sängyn alle kenkälaatikkoon (!?) En tuntenut armoa, vaan aloin virkata siitä peitolle reunusta. Virkkasin yhden kerroksen, sitten toisen, kolmannen ja aina vaan lankaa riitti. 

I took the squares apart and crocheted even more squares and randomly joined all of them together and made a blanket until I had used all of the yarn. When cleaning up I unexpectedly found another skein although all the yarn was supposed to have been run out. The skein was hiding out under the bed in a shoe box (!?). Without mercy I began immediately crocheting a border for the blanket. I crocheted the first layer, then the second, the third and amazingly this skein was a very long-lasting one.

Kehittelin kaikenlaisia pylväsyhdistelmiä ja pitsireunaa, mitä nyt mieleen juolahti. 

 I designed different kinds of lace borders and whatever occurred to me.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen ja kaikki lanka tuli käytettyä, ellei jossain lymyile vielä joku kerä, joka löytyy seuraavan yllätyssiivouksen yhteydessä. Mitä ihmeellisiä juttuja mahdankaan vielä löytää! 

I’m quite content with the result. I managed to use all of the yarn unless another skein is still hidden somewhere. I’m eagerly waiting for what I might find next time I’m cleaning up.