Sain valmiiksi käsityötaiteen perusopintojen ensimmäisten kurssien harjoitustyöt. Tarkoituksena oli tehdä kolmi- tai useampiosainen työ erilaisilla kankaanpainomenetelmillä. Aiheena oli päiväkirja. Monien vaiheiden jälkeen löysin esineen, joka oli vuosia kököttänyt kirjahyllyssäni, mutta nyt näin sen ikään kuin uusin silmin. Se on jättiläiskotilo, Giant Murex, jonka olen ostanut Lissabonista kauan sitten. Päätin painaa kankaalle kotilon kuvitteellisia päiväkirjamerkintöjä.
I finally finished the exercises for my crafting studies. I was supposed to do a work of fabric printing that has at least three parts. The topic was “diary”. After a while I found an object that had been in my bookshelf for years. But this time I saw it with a new perspective. It’s a giant seashell, Giant Murex, that I bought from Lisbon ages ago. I decided to print fictional works from the diary of a seashell.
Vida – elämä. Tässä osassa kotilo elelee iloisena meren pohjassa kalojen ja muiden olioiden kanssa. Elämä on värikästä ja vauhdikasta. Käytin tässä leimasimina samppanjapullonkorkkia, lankarullaa, pussinsulkijaa ja kuplamuovia. Kotilo, kalat ja teksti on painettu sabluunalla. Pohjakankaan olen joskus aikaisemmin värjännyt shiboritekniikalla.
Vida – life. In this part the seashell lives happy at the bottom of the ocean with fish and other creatures. It’s life is colorful and exciting. As stamps I used a champagne bottle cork, a ball of thread, a twist and some bubble plastic. The seashell, the fish and the text is printed with a cast. The base fabric had been dyed earlier with the shibori-technique.
Fado – kohtalo. Kotilo on rantahiekalla. Se on merieläin, vieläpä peto sellainen. Jos se on rannalla, se on siis kuollut. Kaikki kiire ja hälinä on ohi, tunnelma on seesteinen ja rauhallinen. Väriraidat olen tehnyt telalla, kotilo ja teksti on painettu sabluunalla ja kotilon varjon olen painanut vanhalla puisella melanpätkällä, jonka löysin järven rantavedestä läheltä kotiani.
Fado – fate. Now the seashell is on the beach. It’s a sea animal, a predator at that. If it’s on the beach it means it has died. All the fuzz and commotion is over, it’s world is at peace – calm. The colored lines have been done with a roller, the seashell and the text with a cast and the shadow of the seashell with an old piece of an oar that I found from a lake near my home.
Saudade – kaipaus. Se mikä jää jäljelle, on kaipaus: minun kaipaukseni siihen aikaan, jolloin kotilon ja minun tiet kohtasivat, kaipaus omaan nuoruuteeni. Tämän kuvan tunnelmaa oli luomassa laulun sanat: ”Kaipaus on sininen, kuin hämy illan yksinäisen” Kotilo ja teksti on tehty sabluunalla ja vehnäjauhovelli-batiikilla. Muu väri on levitetty telalla.
Saudade – longing. What is left is longing: my longing towards the time when me and the seashell met; a longing to my youth. The mood for this picture was influenced by these lyrics from a song: “Longing is blue, like the dusk on a lonely night.” The seashell and the text were made with a cast and using a flour mash-batik. All the other colors were spread with a roller.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti