Hämeen hitain - Taking it slowly in Häme

Tämän peiton tekemisessä minulla on varmaan epävirallinen Hämeen ennätys, tein sitä peräti 9 vuotta. Välillä se oli jo melkein muuttunut EVVK:ksi (Ei Vieläkään Valmis Käsityö), mutta sinnikkäästi jatkoin sen tekemistä TV:tä katsellessa. Siihen aikaan minusta tuntui, että se aika meni muuten hukkaan. Olen siitä kyllä jo viisastunut. Pystyn katsomaan TV:tä tekemättä mitään, joskus jopa ajattelematta mitään.

Tein työn aluksi kokonaan käsin. Leikkasin 64 kpl  n. 20 x 20 cm neliöitä vanhoista lakanoista ja niihin sitten ompelin 4 cm leveää suikaletta kulmasta kulmaan keskeltä alkaen. Kankaina käytin kaikkea kierrätyskamaa: puuvillaisia mekkoja, flanellisia yöpaitoja, tyynyliinoja. Siihen aikaan minulle oli myös tärkeää se, että ompelin käytetyistä kankaista. Siitäkin olen jo viisastunut. Nykyään pystyn ihan surutta leikkaamaan jo uusiakin kankaita.

Tein peiton sisarelleni. Hän oli ihmeen kärsivällinen koko 9 vuotta. Muistaakseni hän kysyi vain kerran, miten peitto edistyy. Mutta no, hänkin on asunut Hämeessä jo niin kauan, ettei se mikään ihme ollut. Lopulta kyllästyin itse hitauteeni ja ompelin viimeiset 20 blokkia  koneella ja ihastelin, miten nopeaa se olikaan. Työ on käsin tikattu tikkauskehyksessä. 

Topikattikin piti peitosta niin, että nukkui aina sen päällä. 

 

It must be an unofficial Häme regional record for me to have worked on this quilt for 9 years. It was close to becoming a UFO (UnFinished Object), but with determination and the help of the TV I stayed with it. At the time I felt watching TV is wasting time but I’ve grown wiser since. Now I can watch TV without doing anything else, sometimes even without thinking of anything else.

I began working on it solely by hand. I cut 64 pcs. of approx.. 20cm x 20cm squares from old sheets and sewed 4 cm wide strips to them from corner to corner, starting from the middle. I used recycled fabrics; cotton dresses, flannel night gowns and pillowcases. At the time I found it important to use recycled materials. I’ve grown wiser in that sense too, these days I’m perfectly capable of cutting apart new fabrics too.

I made this quilt to my sister. She was surprisingly patient the whole nine years. If my memory serves me right, she only asked me once how’s it coming along. But it’s understandable; she has lived in Häme for so long that it doesn’t surprise me. Eventually I grew bored of the work dragging on and used a sewing machine to sew the last 20 blocks. I was amazed how fast it was. The quilting is done by hand in a quilt frame. Our cat, Topi, liked the work so much that he always slept on top of it.