Kolean kesän peitto – A blanket for a cool summer

Tällä hetkellä ulkona on niin koleaa, että onneksi sain tämän peiton valmiiksi jokin aika sitten. Aloitin sitä jo täällä (klik).

At the moment the weather outside is so chilly that luckily I managed to finish this blanket a while ago. I told you about it here (klik).

Käytin neliöissä vain ruskean, valkoisen ja harmaan eri sävyjä.

In the squares I used only different tones of brown, white and grey.

Se mikä kuvassa näyttää siniseltä, on itse asiassa aivan harmaata lankaa.

The garn that looks blue in the picture is actually grey.

Keskellä on kukkaneliöitä ja yksivärisiä tein useita samaa mallia, mutta kuvioidut ovat melkein kaikki erilaisia.

In the middle there are flower squares. They are all different.

Jos oikein tarkkaan katsoo, on ruutujen asettelussa jotain symmetriaa. Tai ainakin yritystä siihen suuntaan.

If you look carefully you might notice that there is some kind of symmetry in the arranging of the squares.

Tekstiiliveistos: Unelmien tuoli – Textile sculpture: The chair of the dreams

Käsityötaiteen opinnoissa piti viime syksynä valmistaa unelmien tuoli. Työterveyslääkäri oli juuri pari päivää aikaisemmin sanonut minulle, että tuoli tappaa, että pitäisi liikkua enemmän. En siis alkanut suunnitella mitään oikeaa tuolia, vaan kaivoin pääkoppani sisästä lapsuuden muiston, jossa keinuin isäni valmistamassa narukeinussa ja tunsin itseni vapaaksi. Olin jotain 6-vuotias. Piirsin siitä tällaisen.

In my art studies last autumn I was supposed to make a chair of the dreams. My doctor had just said to me that a chair is a killer and I should walk more. That’s why I didn’t design a real chair but remembered that my father had made me a swing chair when I was about 6 years old. I made a picture of it.

Ja toiselta puolelta sen pitäisi näyttää tällaiselta. Ja kankaasta tehtynä, totta kai. Eikä mitään hajua, miten sen saisi pysymään pystyssä, että sitä voisi katsella molemmin puolin. Se olisi sitten sen ajan murhe, kun siihen asti pääsisin.

From the other side it should look like this. And made of fabric of course. I had no clue how to keep it upwards so that it could be watched from both sides. I would think of it later.

Alkuun päästäkseni kokosin tarvikkeita.      Some equipment to start with.

Sen varsinaisen tuolin eli puupalikkaa kuvaavan esineen valmistin mikroaaltouunissa.

The actual chair or the thing that would represent the wooden swing I made in a micro wave oven.

Tein varmuuden vuoksi kolme eriväristä ja erikokoista, että on mistä valita. Valitsin oikean puoleisen.

Just to be sure I made three alternatives in various colors and sizes. I chose the one on the right.

 

Ja sitten ei kun seinää maalaamaan vehnäjauhovellibatiikilla ja munakoison väristä kangasväriä tiilen väriselle pohjalle, jonka olin värjännyt joskus vuonna miekka ja kivi.

Then I began to paint the wall of the barn. I used wheat flour batik and textile color.

Puukin piti rakentaa, niin, ja maa tuli siinä samalla.

I made the tree and the ground at the same time.

Keinun narujen liimaus kuivumassa hohtimien avulla.

I glued the strings of the swing to keep them straight.

 

Sitten tuli eteen se, miten työn saisi pystyyn. Kokeilin jos jonkinlaista rautalankaviritystä, mutta huteraa oli. Otin sitten pari kirpparilta ostamaani kynttilänjalkaa ja liimasin niihin kangasta ja siinä se on.

Then I had to figure out how to keep the work standing upright. I tried wire but it made the work only flimsy. Then I covered two candlesticks with fabric and the work was finished.

Ja sama toiselta puolelta. And the other side.

Tänä viikonloppuna oli opintotöidemme näyttely Lahden Kansanopistolla. En itse ollut rakentamassa näyttelyä ja teki mieleni vähän korjata työtä parempaan asentoon, mutta kun lapussa luki, että töihin ei saa koskea, niin aloin nynnyillä. Siis hei, tämähän on minun työni, kai minä saan siihen koskea. Jätin sen kuitenkin silleen. Näyttely on muuten avoinna vielä huomenna maanantaina 26.5. klo 12-18.

This weekend there was an exhibition where my chair of the dreams was on display. I'm not completely pleased with how it was set up. It doesn't look at its best like that but what can I do.

Tekstiilikollaasi: Harjuviidantie – Textile collage: The road Harjuviidantie

Kevään suururakka valmistui jo jokin aika sitten. Käsityötaiteen opinnoissa oli vuorossa Tila ja teos –opintojakso. Meidän piti suunnitella ja valmistaa kollaasiteos johonkin julkiseen tilaan. Onnekseni satun olemaan töissä julkisessa tilassa, joten suunnittelin ja valmistin työn työpaikalleni. Käytin materiaalina tekstiiliä, joka on jotenkin se minun juttuni.

I have finally finished my toughest job in this spring. In my arts and craft studies I was given a task to design and make a collage in some public space. Fortunately I am working in a rather public space which I was allowed to use. As a material I used textile because it’s a kind of “my thing”.

Sitä voi katsoa myös aika kaukaakin ja se silti näyttää hyvältä. Tämän kauempaa se tosin ei onnistu, sillä tämä on käytävän päästä otettu kuva.

You can look at the collage from a distance and it looks even nicer. Well, you can’t go any further because this picture was taken at the end of the corridor.

Käytävän puolivälistä se näyttää sitten tältä.

In the middle of the corridor it looks like this.

Kun kävelee lähemmäksi, tulee tunne, että voisi jatkaa kävelyä teoksen sisään.

When you walk closer you feel you can keep on walking inside the collage.

Lähempää katsottuna näkee, että se on toteutettu pienistä n. 1,5 x 1,5 cm:n kangaspaloista. Työllä on kokoa 175 cm x 120 cm.

When you look close enough you can see that the collage is made of tiny little fabric pieces (1,5 x 1,5 cm). The size of the work is 175 cm x 120 cm.

Käytin työhön 62 eri kangasta. En osaa vastata, jos haluat tietää, montako palaa työssä on. En tullut laskeneeksi.

I used 62 different fabrics. If you want to know how many pieces there are in the whole work I’m afraid I can’t answer you. I haven’t counted them.

Kangaspalat on liimattu liimaharsolla ja varmistettu vapaalla konetikkauksella.

The fabric pieces have been glued to each other and the whole work is then machine stiched.

Teos kuvaa erästä tiettyä kohtaa kotipaikkani keskustasta. Se kertoo myös siitä työstä, mitä työpaikallani tehdään: rakennetaan infrastruktuuria eli katuja, teitä, vesijohtoja, viemäreitä, katuvaloja. Kun se tehdään hyvin, ei sitä työtä edes huomata ja maisema näyttää juuri tältä.

The scenery in the work is a certain road in the centre of my home town.