Tekstiiliveistos: Unelmien tuoli – Textile sculpture: The chair of the dreams

Käsityötaiteen opinnoissa piti viime syksynä valmistaa unelmien tuoli. Työterveyslääkäri oli juuri pari päivää aikaisemmin sanonut minulle, että tuoli tappaa, että pitäisi liikkua enemmän. En siis alkanut suunnitella mitään oikeaa tuolia, vaan kaivoin pääkoppani sisästä lapsuuden muiston, jossa keinuin isäni valmistamassa narukeinussa ja tunsin itseni vapaaksi. Olin jotain 6-vuotias. Piirsin siitä tällaisen.

In my art studies last autumn I was supposed to make a chair of the dreams. My doctor had just said to me that a chair is a killer and I should walk more. That’s why I didn’t design a real chair but remembered that my father had made me a swing chair when I was about 6 years old. I made a picture of it.

Ja toiselta puolelta sen pitäisi näyttää tällaiselta. Ja kankaasta tehtynä, totta kai. Eikä mitään hajua, miten sen saisi pysymään pystyssä, että sitä voisi katsella molemmin puolin. Se olisi sitten sen ajan murhe, kun siihen asti pääsisin.

From the other side it should look like this. And made of fabric of course. I had no clue how to keep it upwards so that it could be watched from both sides. I would think of it later.

Alkuun päästäkseni kokosin tarvikkeita.      Some equipment to start with.

Sen varsinaisen tuolin eli puupalikkaa kuvaavan esineen valmistin mikroaaltouunissa.

The actual chair or the thing that would represent the wooden swing I made in a micro wave oven.

Tein varmuuden vuoksi kolme eriväristä ja erikokoista, että on mistä valita. Valitsin oikean puoleisen.

Just to be sure I made three alternatives in various colors and sizes. I chose the one on the right.

 

Ja sitten ei kun seinää maalaamaan vehnäjauhovellibatiikilla ja munakoison väristä kangasväriä tiilen väriselle pohjalle, jonka olin värjännyt joskus vuonna miekka ja kivi.

Then I began to paint the wall of the barn. I used wheat flour batik and textile color.

Puukin piti rakentaa, niin, ja maa tuli siinä samalla.

I made the tree and the ground at the same time.

Keinun narujen liimaus kuivumassa hohtimien avulla.

I glued the strings of the swing to keep them straight.

 

Sitten tuli eteen se, miten työn saisi pystyyn. Kokeilin jos jonkinlaista rautalankaviritystä, mutta huteraa oli. Otin sitten pari kirpparilta ostamaani kynttilänjalkaa ja liimasin niihin kangasta ja siinä se on.

Then I had to figure out how to keep the work standing upright. I tried wire but it made the work only flimsy. Then I covered two candlesticks with fabric and the work was finished.

Ja sama toiselta puolelta. And the other side.

Tänä viikonloppuna oli opintotöidemme näyttely Lahden Kansanopistolla. En itse ollut rakentamassa näyttelyä ja teki mieleni vähän korjata työtä parempaan asentoon, mutta kun lapussa luki, että töihin ei saa koskea, niin aloin nynnyillä. Siis hei, tämähän on minun työni, kai minä saan siihen koskea. Jätin sen kuitenkin silleen. Näyttely on muuten avoinna vielä huomenna maanantaina 26.5. klo 12-18.

This weekend there was an exhibition where my chair of the dreams was on display. I'm not completely pleased with how it was set up. It doesn't look at its best like that but what can I do.