200 virkattua ruutua – 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans

Lainasin kirjastosta Jan Eatonin kirjan 200 virkattua ruutua ensimmäisen kerran jo viime syksynä, koska olin perin kyllästynyt isoäidin neliöihin.

Last autumn I was completely bored with grannie’s squares. I went to the library and found this book “200 crochet blocks etc” by Jan Eaton.

Kokeilin yhtä neliötä jollain joutolangalla, jonka värikin oli mitä sattui. Mallin nimi oli Sevilla.

I made a sample square using this yarn in muddy color. The model was “Sevilla”.

Siihen se sitten jäikin, kunnes lainasin kirjan uudelleen pari kuukautta sitten jostain syystä. Sevillan mallikappalekin oli pysynyt tallessa, eikä väri enää näyttänytkään ihan kauhealta, koska aloin antaa periksi sille tosiasialle, ettei meidän olohuoneeseemme vain kerta kaikkiaan sopinut sininen-vaalenpunainen-valkoinen –yhdistelmä, jota olin yrittänyt edellisellä kerralla ja joka oli kutistunut sitten minitorkkupeitoksi, josta kerroin täällä. Ostin sitten maanläheisiä värejä.

I didn’t go any further then. For some reason I borrowed the book again a couple of months ago. I still had the sample square Sevilla and its color didn’t look as awful as before. I had realized that the color combination blue-pink-white just didn’t fit to our living room. I told you about my last try here. Now I was wiser and bought yarn in earthly colors.

Selailin kirjaa etsien mallia, josta tehdä torkkupeitto olohuoneeseen. En osannut valita. Sitten kuulin bloggaajasta, joka blogissaan kokkasi keittokirjan ohjeet järjestyksessä läpi. Sain ahaa-idean. En ruvennut kokkaamaan, vaan virkkaamaan neliö-kirjaa läpi. En olisi minä, jos olisin alkanut ensimmäisestä mallista ja edennyt järjestelmällisesti loppuun asti. Ehei, jatkoin ensin Sevillasta, nro 74, loppuun päin virkaten malleja, jotka virkataan pyörönä keskeltä alkaen. Kaikki pampulamallit jätin väliin, koska ne näyttävät mielestäni syyliltä (anteeksi vain jos satut pitämään pampuloista!). Sitten kävin kirjan alkupään läpi virkaten vain ne, joista pidin. Kahta sataa neliötä en aikonutkaan virkata, 70 riittää mainiosti yhteen peittoon. Tässä vaiheessa oli valmiina 42 neliötä.

I tried to find a model for a blanket but I couldn’t choose any of the squares in the book. Then I heard about a blogger who cooked through all the receipts in a cook book. I didn’t begin to cook but to crochet through the models in Eaton’s book. Well, I didn’t actually begin at the first model and continue systematically till the end. Oh no, I began from the model 74 “Sevilla” to the end of the book crocheting only models where I could start crocheting round the circle. After that I opened the book at the beginning and crocheted only the models I liked. I didn’t plan to crochet all the 200 squares. 70 squares are quite enough for the blanket I need. Here you can see a pile of 42 squares.

Tässä muutamia malleja, ruudut ovat vielä suoraan virkkauksen jäljiltä, siis kostuttamatta:

Here you can see a few models:

Tässä tällä hetkellä valmiit neliöt.      These squares are now ready.

Kirjan ohjeet ovat selkeät, vaikka virheitäkin ohjeissa oli. Onneksi joka mallista oli hyvä valokuva, jonka avulla selvisin ongelmista. 

 

The instructions in the book are clear even though there are some mistakes. Fortunately there is a good photo of every model to help to solve the problems.

30.6.2014: Valmis peitto löytyy täältä (klikkaa) The finished blanket is here (click)

Mauton, punainen – Tasteless, red

Teimme kollaasiharjoitusta käsityötaiteen syventävissä opinnoissa viime viikonloppuna ja nämä kaksi sanaa nostin arvontapussukoista: mauton, punainen. Näistä piti sitten tunnissa tehdä kollaasi. Ainakin siitä tuli ehdottomasti punainen.

Last weekend I made a collage exercise in my art studies. I picked up these two words in a raffle: tasteless and red. I had only one hour to make a collage using these words as a theme. Well, at least the work became definitely red.

Ja jos minä vetäisin tämän mekon päälleni, olisi se myös mauton.

 And if I put this dress on, it would also be tasteless.

Ehkä hienoilla autoilla pröystäily on mautonta, mutta minua ei haittaisi olla mauton, jos saisin tällä punaisella kaunottarella ajella.

It might be tasteless to brag about a luxurious car, but I wouldn’t mind to be tasteless if I could drive this red beauty,

Tämä kollaasi syntyi oikeastaan aika helposti. Opiskelijakaverini nappasi paljon vaikeammat sanat: irstas ja keltainen!

This collage was really easy to make. My fellow student picked up far more difficult words: debauched and yellow!

Toiseen kollaasiharjoitelmaan otin sitten kaksi mainoskuvaa, jotka leikkelin 2 cm suikaleiksi ja järjestelin uudelleen.

I used two advertisement pictures to make another collage. I cut them into strips (2 cm wide) and rearranged them.

Vasta myöhemmin huomasin, että tummassa kuvassa oli tosi pieniä miehiä ja tosi isoja naisia. Tähän tuli vähän sellaista feministimeininkiä ihan tahtomattani.

Later I noticed that in the darker picture there were very small men and very tall women. Unintentionally the work obtained a bit of feminist touch.

15. väri: suklaa – 15th color: chocolate

En enää ymmärrä, miksi tämä väri oli niin vaikea keksiä. Pähkäilin sitä melkein kaksi kuukautta, kunnes tajusin, että suklaatahan on ihan nenäni edessä. Ja varsinkin tummaa suklaata. Mitä tummempi sen parempi. Aikaisemmin sallin itseni syödä suklaata vain kerran viikossa, kunnes luin artikkelin kaakaon hyvistä terveysvaikutuksista. Ja siihen riittää vain yksi pala tummaa suklaata päivässä. Okei, ostin ison levyn suklaata, pilkoin sen palasiksi, laitoin lasipurkkiin ja annoin itselleni luvan syödä purkista yhden palan päivässä viikkoannoksen sijaan. Ihan hyvin meni, kunnes sitten ostin joulun jälkeisestä alesta suklaakonvehteja, jotka laitoin toiseen purkkiin. Ja aloin ottaa siitäkin purkista yhden päivässä (tai kaksi). Nyt suklaata on kolmessa purkissa ja tilanne on jo riistäytynyt käsistä.

I can’t understand why it was so difficult for me to find this color. I thought out almost two months until I realized that there was chocolate under my nose all the time. Especially dark chocolate. And the darker the better. Earlier I allowed myself to eat chocolate only once a week. Then I read an article about its good effects on health and bought a big chocolate bar and chop it to pieces which I then put into a jar. I promised myself I could take one piece every day instead of once a week. It went fine until I bought chocolate goodies at sale price after Christmas. I put them into another jar and began to take one (or two) pieces from that jar too. Now I have chocolate in three jars and the situation is no longer under my control.

Minun olisi parasta nauttia suklaasta vain kankaissa.

It would be better if I enjoyed chocolate only in fabric.

Tässä valmis tähtisuklaa...       
Here you can see the star chocolate....

 ... tai siis suklaatähti... or the chocolate star...

 ... tai mikä nyt vain.

   .... or whatever.

Kaikki tähdet ovat nyt valmiita. Kuudestoista väri tulee taustakankaaseen.

All stars are finished now. The 16th color will be in the back fabric.

3. vuosipäivä – 3rd anniversary

Tämän blogin 3. vuosipäivä tuli ja meni 3 päivää sitten, niin etten huomannutkaan. Johtuu varmaan siitä, ettei talvi ole tullut vieläkään. Pelkkiä harmaita päiviä pitkässä pötkössä vaan. Etsiskelin kuitenkin kaikkein suosituimman postauksen koko tämän kolmen vuoden ajalta ja se oli ”Ei ihan isoäidin neliöitä”, sitä oli katsottu lähes 500 kertaa. Esittelen nyt samalla mallilla tekemäni ponchon, johon käytin kuitenkin eriväristä lankaa. 

The 3rd anniversary of this blog was three days ago but I didn’t remember it. I suppose it’s because we haven’t yet a proper winter here in the southern Finland, only gray and gloomy days one after another. Nevertheless I searched for the most popular post of my blog during the whole three year time and it was “Not exactly grandma’s squares” with almost 500 viewers. I now introduce to you the poncho I made according to the same pattern but with yarn in a different color.

Tein tämän tilaustyönä työkaverilleni, jolla on punainen tukka. Mielestäni turkoosin ja vihreän vivahteet sopivat hänelle hyvin. Työhön on käytetty vain yhtä väriä vaihtavaa lankaa. Tosin ihan tumman vihreää oli langassa mielestäni liikaa, joten sitä pätkäisin aina välistä pois, että sain vaaleampiakin ruutuja aikaiseksi.

I now introduce to you the poncho I made according to the same pattern but with yarn in a different color. This was a commission from my colleague with red hair. These turquoises and greens suit her perfectly I think. I used the same variegated yarn to the whole poncho but I cut off some very dark parts of the yarn in order to make some light squares too.

Kiitos kaikille blogini lukijoille menneistä vuosista ja mitään en lupaa tulevalle vuodelle, mutta yritän postailla vähän useammin. Ja sehän tarkoittaa, että täytyy saada jotain aikaankin vähän nopeammin kuin tähän asti. Siinä sitä on Hämeen tytöllä tekemistä.

Thanks to all of my readers for the past three years. I make no promises for this year but I’ll try to write posts more often than recently. It means of course that I must get something done. And coming from Häme as I do it’s a great challenge.