Lumipallopuu – Snowball tree

 

Kirjonnan mestarikurssilla tekemäni tilkkutyösarjakuva.

I made this quilted cartoon in the master class in embroidery I joined a few years ago.

SNOWBALL TREE

LATE IN A SATURDAY EVENING…

(in the background there´s a very common dancing place in Finland in late 60´s: an open dance hall near a lake, you can hear a man singing an old Finnish tango)

                                … a silvery moon is making…

                                                    …a silvery bridge over the sea…

                        …there couldn´t ever be…

    

        

                    …another evening like this…

“Hey, look out!” “What?”

EARLY SUNDAY MORNING ELSEWHERE

“When mom comes, we´ll go to see my brother Veke”

(County of Kuopio, town of Liperi)

“Last night they drove to the electricity pylon. In the morning their dead bodies were taken away.”

“You two, go back to the house.”

“A lot of blood was on the car seats. Were they from the neighborhood?”

“From the village center. They were coming from the dance hall. Just recently got engaged.”

“Veke promised to give us a branch from a snowball tree. We can plant it then to our garden.”

50 YEARS LATER

“Hi, is this the same snowball tree our mother got from Veke long time ago?”

“I suppose so. I don´t actually remember. I must have been so young then.”

“I remember”

Köllöttelypeitto – Lolling quilt

 

Pitihän tyttären vauvalle tehdä vielä köllöttelypeitto.

I made to my grandchild another quilt where he could loll around.

Tämäkin ohje oli jostain vanhasta Popular Patchwork -lehdestä. Uusia PP-lehtiä ei näytä enää olevan kaupan. Juuri kun olen alkanut ostaa jotain tiettyä lehteä, sitä ei enää löydykään, vaan kauppa on valinnut jonkun toisen lehden valikoimiinsa. Ylipäänsä tilkkulehtiä ei enää paljon näytä olevan kauppojen hyllyillä.

This model was also from an old Popular Patchwork -magazine.

Hankin kankaita, joissa oli työkoneita. Ihan vaan koska oli poika kyseessä. Ja myöhemmin osoittautui, että koneet ja robotit kiinnostavat häntä kovasti. En usko, että se on tämän peiton ansiota / syytä.

I used fabrics with machines and engines just because he is a boy. Later we found out he is very interest in machines and robots. I don´t think you can blame or thank this quilt for that.

Valitsin myös kalakankaita, nappeja ja kissoja. Kissoja en saanut asettumaan järjestykseen, joten annoin niiden olla niin kuin halusivat.

I also chose fabrics with fish, buttons and cats.

Taustaksi ompelin erilaisia pöytäliinakankaita.

For the back I sewed all kinds of tablecloths.

Vauvanpeitto - baby quilt

 

Paljon on vettä kulkenut Kumian myllyn kautta siitä kun viimeksi tänne kirjoitin. On tapahtunut sekä surullisia että iloisia asioita ja elämänmuutoksia. Iloisin asia oli tietenkin ensimmäisen  lapsenlapsen syntymä. Ja ihan ensiksi mummouteen hurahtaneena tein tietenkin vauvanpeiton hänelle.

I made a baby quilt for my first grandchild.

Malli oli jossain vanhassa Popular Patchwork -lehdessä. Muutin ohjetta paper piecing -tekniikalle, piirsin mallin ikivanhalla EQ5 -ohjelmalla ja tulostin ne postinumeroluettelosta leikkaamilleni lehdensivuille. Sain juuri sopivan määrän mallineita tulostettua, kun tulostin sanoi työsopimuksen irti. Ei varmaan pitänyt paperin laadusta.

I used paper piecing technic and printed models to pages of an old postal code catalog. My printer didn´t like the quality of the paper but fortunately it didn´t stop cooperation until I had enough models printed.

Käytin kankaissa vastavärejä, chartreuse (=vihreänkeltainen/lehmuksenvihreä) ja punapurppura, mutta kamerani ei ihan osannut niitä tulostaa oikein.

I used complementary colors: chartreuse and red-violet. The colors aren´t quite right in these photos.

Kirjotut kuvat -näyttely Lahdessa

Olen suorittanut kirjonnan mestarikurssin Lahden Kansanopistossa ja kurssin töiden näyttely pidetään Lahden pääkirjastossa 3.-30.5.2018.

Näyttelyesitteessä oleva villakirjontapeitto on minun tekemäni. Sen nimi on "Autopeitto, eli rekipeiton jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa." Jokainen tilkkuilija nähnee, että käytin kirjontamallina tilkkutyöblokkia, kuinkas muuten.

Tervetuloa näyttelyyn!

I have completed a master class in embroidery and we participants of the class have an exhibition in the library of Lahti Finland The blanket in the brochure of the exhibition is made by me. I used wool thread and felt. As every quilter can see the embroidery model is a quilt block. 

Yukata

Käsityötaiteen opinnoistani on jäänyt esittelemättä Kulttuurien viesti -kurssin tuotokseni. Olen jo aiemmin kertonut, että valitsin Japanin kulttuurin. Sehän on aika kaukana täältä katsottuna, enkä ole siellä koskaan käynyt. Joten ensin piti tehdä mindmap, johon keräsin kuvia japanilaisesta kulttuurista. Päädyin valmistamaan yukatan, joka on eräänlainen arkikimono.

In my arts and crafts studies, I had to choose a culture of a country and then make an artificial product referring to that culture. I chose Japan. I have never been there but it fascinates me. I decided to make a yukata.

Tarvitsin vielä vähän lisää apuja päästäkseni alkuun. Etsin japanilaisista tankarunoista oikeaa tunnelmaa, mutta kun en löytänyt sopivaa, kirjoitin sen itse.

Kurjet lentävät

syksyisellä taivaalla.

Niin myöhä jo on.

Kuura painuu hiuksille.

Painan pään tuuleen, lähden.

I wanted to get to the right atmosphere and searched for tanka poems. I didn’t find a suitable one but never mind, I wrote it myself. In English, the poem isn’t in tanka form (5-7-5-7-7 syllables), it’s a translation.

The cranes are flying

in the autumn sky.

It is already so late.

Frost descends on my hair.

I push my head against the wind and leave.

Seuraavaksi ostin 5 m valkoista lakanakangasta ja värjäsin sen pesukoneessa Dylonin Royal Blue -värillä. Sitten selasin netistä ohjeita, minkälainen yukata oiken on ja miten se valmistetaan. Uhkarohkeasti ompelin yukatan ensin valmiiksi ja vasta sen jälkeen painoin kurjet ja bambut sabluunoilla. Obin eli vyön kanssa hurahti sitten puoli vuotta ja enemmänkin. Mikä lie tuli, en vain saanut aikaiseksi, kun kurssi oli jo hyväksytty.

Next I bought 5 meters of white muslin and dyed it to royal blue. Then I sewed the yukata and only after that I printed cranes and bamboos. How reckless can one be! Fortunately it ended well.

Netistä löytyi kaikenlaista hauskaa nippelitietoa kimonoista. Ne täytyy pukea niin, että vasen etukappale menee oikean päälle (on muutes aika vaikeaa, kun naiset Suomessa pukevat juuri päinvastoin). Toisinpäin puetaan vain vainajat. Naimisissa olevan naisen hihat ovat lyhyemmät kuin naimattoman tytön, pitkät hihat kun ovat haittana kotitöissä. Vyö täytyy olla sellainen, että se solmitaan takaa, vain kevytkenkäiset naiset pitävät edestä solmittavaa vyötä. En kyllä löytänyt yhtään kuvaa sellaisesta. Valtaville hihoille en aluksi keksinyt mitään ideaa, kunnes näin yhdessä kuvassa naisen kuljettavan ostoksia hihassa. Siinähän on iso aukko kainalon kohdalla juuri sopivasti. Ei tarvitse käsilaukkua.

Long sleeves are very practical. There are big holes under the arms. You can put your shopping there and you don’t need a handbag.

Kurki symboloi Japanissa pitkää ikää ja se sopi minun yukataani senkin vuoksi, että isoisoäitini tyttönimi oli Kurki.

In Japanese culture the crane is a symbol of a long life. For my yukata, the crane was a good choice because my great grandmothers maiden name was Kurki (=crane in Finnish).

Birmingham 2016

Elokuussa kävin Festival of Quilts -näyttelyssä Birminghamissa. Oma työni oli siellä Suomen edustajana Divercity in Europe -näyttelyssä. Siellähän se oli muiden 1600 tilkkutyön keskellä. Olen esitellyt sen TÄÄLLÄ.

In August I visited the Festival of Quilts in Birmingham UK. My quilt represented Finland in the Divercity in Europe -show. You can have a closer look HERE.

Festivaaleilla oli useita eri kilpailuja ja kategorioita. Niiden kaikkien palkitut työt voi katsella täältä hyvin valokuvattuna http://www.thefestivalofquilts.co.uk/the-winning-quilts-2016.  Seuraavaksi näytän ei ehkä niin hyvin valokuvattuna oman top 10 -listani muista kuin palkituista töistä. Kun muita tuomareita ei tässä minun blogissani ole, niin järjestys on ihan mutu-tuntumani mukainen.

All the winners of the competitions can be found here: http://www.thefestivalofquilts.co.uk/the-winning-quilts-2016. I made my own TOP 10 -list for the not-winners.

Ihan aluksi kuten aina kilpailuissa kunniamaininnan saa Janine Poundin työ Namib Desert Road. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis työ, vaikka ei olekaan varsinainen tilkkutyö

First of all I give a honorary award to Janine Pound and Namid Desert Road

10. Yvonne McKee: Florigia. Upeasti koristeltu perinteisellä tekniikalla tehty työ

9. Krista Hennebury: Ice Road. Ihana sininen työ

8. Mitsuko Kinoshita: Zone. Työssä on hauska perspektiivi.

7. Montse Forcadell: A Moment of Relax. Pikkutarkkaa realismia.

6. Peggy Brown: Reflections Reflecting. Akvarellimaisen utuinen tunnelma

5. HyenJoo Shin: Enjoy the Rain. Tyttö näyttää tosiaan nauttivan sateesta.

4. Katrin Schroeder: Diving Bird. Todella sulava sukellus

3. Ina Georgeta Stalescu: Les messagéres. Upea syvyysvaikutelma.

2. Jayne B Gaskins: Embracing the Silver Years. Ihanat hiukset.

1.Marleen Jonkers: Flight of the Bee Eaters. Ei tarvita kuin neliöitä ja tuloksena hieno kolmiulotteinen kuva.

Mama Africa

Hän on Mama Africa. Hän on oleskellut olohuoneessani jo muutaman kuukauden, enkä ole muistanut esitellä häntä teille. Hän on tosin kovin hiljainen nainen, joten olen jo alkanut unohtaa hänen olemassaolonsa, vaikka näen hänet joka päivä.

This is Mama Africa. She has been staying in my living room for a few months now but I have forgotten to introduce her to you. She is a very silent woman so I have began to forgot her presence though I see her every day.

Hänen tarinansa alkoi hyvin vaatimattomasti, muutamasta vanhasta t-paidasta ja talouspaperitelineestä. Toki oli saatavilla myös maalarinteippiä, rulla foliota ja kanaverkkoakin. Mutta ilman kuparinväristä Powertexiä hän olisi jäänyt syntymättä.

Her story began very modestly, with a couple of t-shirts and a paper towel holder. Sure there were also masking tape, a roll of foil and chicken wire. But without Powertex in copper color she couldn’t have been born.

Pitkän vartalonsa hän peri talouspaperitelineeltä. Kapean vyötärön ja uhkeat lanteet ovat runsaan folion käytön tulosta.

Her tall body she inherited from the paper towel holder. Her slim waist and well-proportioned hips are a result of generous use of foil.

Hänen vaatteensa ovat nyt niin muodikasta kierrätystä vanhoista t-paidoista. Hänelle ne tosin olivat ainoa mahdollisuus verhota maalarinteipillä muovailtu vartalonsa.

Her clothes are recycled t-shirts which is so modern these days. For her it was the only chance to cover her body molded with masking tape.

Hiusten sijaan hänellä on vain pala trikoota turbaanina.

She doesn’t have any hair but only a turban to cover her bold head.

Ainoa uusi koriste hänellä on muutama pätkä pitsiä. Kasvojakin hän sai odottaa vielä tovin…

Short pieces of lace are the only new decoration she has. Even her face she had to wait for a while…

… mutta onneksi ne tulivat ihan valmiina. Ruskeasta ihonväristään hän saa kiittää Powertexiä, mutta ei sitäkään tuhlattu siihen osaan vartaloa, joka jäi vaatteiden alle.

… but luckily her face was brand new. For her brown skin color she must thank for Powertex but even that stuff wasn’t wasted for those parts of her body that would be covered by clothes.

Ei edes selkäpuolella.

Not even for her back.

Arvokkasti hän kantaa turbaaninsa.

She carries her turban with dignity.

Vaatimaton valkoinen huivi on pala harsokangasta.

A modest white shawl is a piece of gauze.

Mutta hän kantaa sen ylväästi.

But she wears it with pride.

Saanko ylpeänä esitellä, Mama Africa.

May I proudly introduce to you, Mama Africa.