Mama Africa

Hän on Mama Africa. Hän on oleskellut olohuoneessani jo muutaman kuukauden, enkä ole muistanut esitellä häntä teille. Hän on tosin kovin hiljainen nainen, joten olen jo alkanut unohtaa hänen olemassaolonsa, vaikka näen hänet joka päivä.

This is Mama Africa. She has been staying in my living room for a few months now but I have forgotten to introduce her to you. She is a very silent woman so I have began to forgot her presence though I see her every day.

Hänen tarinansa alkoi hyvin vaatimattomasti, muutamasta vanhasta t-paidasta ja talouspaperitelineestä. Toki oli saatavilla myös maalarinteippiä, rulla foliota ja kanaverkkoakin. Mutta ilman kuparinväristä Powertexiä hän olisi jäänyt syntymättä.

Her story began very modestly, with a couple of t-shirts and a paper towel holder. Sure there were also masking tape, a roll of foil and chicken wire. But without Powertex in copper color she couldn’t have been born.

Pitkän vartalonsa hän peri talouspaperitelineeltä. Kapean vyötärön ja uhkeat lanteet ovat runsaan folion käytön tulosta.

Her tall body she inherited from the paper towel holder. Her slim waist and well-proportioned hips are a result of generous use of foil.

Hänen vaatteensa ovat nyt niin muodikasta kierrätystä vanhoista t-paidoista. Hänelle ne tosin olivat ainoa mahdollisuus verhota maalarinteipillä muovailtu vartalonsa.

Her clothes are recycled t-shirts which is so modern these days. For her it was the only chance to cover her body molded with masking tape.

Hiusten sijaan hänellä on vain pala trikoota turbaanina.

She doesn’t have any hair but only a turban to cover her bold head.

Ainoa uusi koriste hänellä on muutama pätkä pitsiä. Kasvojakin hän sai odottaa vielä tovin…

Short pieces of lace are the only new decoration she has. Even her face she had to wait for a while…

… mutta onneksi ne tulivat ihan valmiina. Ruskeasta ihonväristään hän saa kiittää Powertexiä, mutta ei sitäkään tuhlattu siihen osaan vartaloa, joka jäi vaatteiden alle.

… but luckily her face was brand new. For her brown skin color she must thank for Powertex but even that stuff wasn’t wasted for those parts of her body that would be covered by clothes.

Ei edes selkäpuolella.

Not even for her back.

Arvokkasti hän kantaa turbaaninsa.

She carries her turban with dignity.

Vaatimaton valkoinen huivi on pala harsokangasta.

A modest white shawl is a piece of gauze.

Mutta hän kantaa sen ylväästi.

But she wears it with pride.

Saanko ylpeänä esitellä, Mama Africa.

May I proudly introduce to you, Mama Africa.

Tallinnan käsityömessut 2016 - Handicraft Fair in Tallinn, Estonia, 2016

Huhtikuun lopussa kävin Tallinnassa käsityömessuilla. Sieltä ei minulla ole yhden yhtäkään kuvaa, kun kamera ja minä jotenkin erkanimme, kun minä lähdin messuille ja kamera päätti jäädä hotelliin. No, käsitöitä oli siellä kolmessa kerroksessa ihan huimaavasti ja jotain lähti mukaankin. Sitten oli tietenkin pakko käydä Karnaluksissa. Tällä kertaa kamera oli mukana, mutta kun kädet oli täynnä käsityötarvikkeita, niin eihän sitä kameraa saanut laukusta millään esille. Tässä jotain, mitä ostin sieltä. Käsin värjättyä villalankaa...

At the end of April I traveled to the Handicraft Fair in Tallinn. Somehow I managed to leave my camera in my hotel room so I couldn’t take any photos there. Then it was a must to visit also Karnaluks, a huge handicraft store in Tallinn where prices are quite low. There I had my camera with me, but my hands were so full of stuff I couldn’t get it out of my handbag. These things I bought there: Hand painted wool yarn. Rulers and fabric dyes.

... viivaimia ja kangasvärejä... 

... ja kankaita tietenkin. And fabric of course.

Kävin myös eräässä toisessa kangaskaupassa, jossa kankaita oli enemmän kuin Karnaluksissa. Sen nimi on Kanga Dzungel ja se sijaitsee Tartu maanteellä aika lähellä Karnaluksia. Hinnat ovat kyllä siellä ihan Suomen luokkaa, mutta valikoimaa on. Koska sieltä en ostanut mitään, sain vihdoin kamerankin esille.

I visited also another fabric store near Karnaluks. It’s called Kanga Dzungel. The prices are there almost as high as in Finland so I didn’t buy anything. That’s why I could get my camera out of my handbag.

Kaikkein hauskinta tässä kaupassa oli katossa roikkuvat nuket.

In this store there were dolls hanging from the roof dressed up with the fabrics that were sold in the store.

Ja niitä oli paljon. 

There were lots and lots of them.

Kaikki erilaisia

Puettuina kangaskaupan kankaisiin

Kaupassa oli myös kekseliäs keino säilyttää korvakoruja: metallinen korvakorupuu.

This is a clever idea to keep your ear rings on display: a metallic ear ring tree.

Tähän mahtuu vähän isompikin varasto.

This tree can carry a huge amount of ear rings.

Vanhan kaupungin kukkatorilla oli kukkaloisto jo komea.

In the old town of Tallinn they sold gorgeous flowers.

Private Case

Viime postauksessa kirjoitin Private Casen pienestä ”salkusta”. Tilkkupäivillä Lahdessa oli Private Casen myyntipiste, ja nyt minun täytyy korjata esittämäni luulo salkun materiaalista. Private Caset tehdään kierrätysnahasta (ei siis pahvista tai muovista). Siksi varmaan se tuntui niin mukavalta käteen, etten ollut raaskinut sitä valkoista "salkkua" pois heittääkään.

In my last post I told you about an interesting case where I put my little fabric squares. Now I must correct my guess about the material of the case. It is made of recycled leather and maybe that’s why it feels so good in hand.

Tilkkupäiviltä ostin lisää Private Casea, nyt passikotelon, johon kuului matkalaukun osoitekotelo.

I have bought more items made by Private Case. This time it was a passport case with a pocket for a name label

Olivat niin syötävän hyvän värisiä.

Their color is just wonderful.

Passi laitetaan takakannestaan kotelon taskuun ja toiseen taskuun mahtuu vaikka vakuutuskortti tai maihinnousukortti tai mitä nyt vain, ja kaikki löytyvät helposti käsilaukun uumenista.

Slip the back cover of the passport into the pocket on the right side of the case and leave the front cover free. Into the pocket on the left side you can slip a boarding pass etc.

Tilkkupäiviltä tarttui kankaiden yms. lisäksi mukaan tällainen kaulakoru.

This is a necklace...

Koru on samalla lankaleikkuri, jonka voi viedä lentokoneen matkustamoonkin sisään, eikä kukaan huomaa, mikä ase sitä tällä naisihmisellä on kaulassa.

… and at the same time it is a thread cutter. It can be taken to the cabin of an airplane too unlike scissors. Very clever, don’t you think?

Kangasta pienissä paloissa - Small squares of fabric

Ehkä joku vielä muistaa, kuinka 1990-luvulla nettikangaskaupat aloittelivat toimintaansa. Silloin kangasnäytteet lähetettiin postitse pienissä muovipusseissa. Hinnat näissä pusseissa ovat markoissa, euroista ei vielä tiedetty mitään.

In the 1990’s Finnish fabric shops began to sell in Internet and they sent fabric samples in little plastic bags to customers. The prices you see are in Finnish marks, not in euros. Back then we knew nothing about euros.

Oli se vaan aikaa! Sai hypistellä ja rypistellä kangaspaloja ja tutkailla värejä ja kuvioita. Sitten pieni pala jo alkujaan pienestä palasta liimattiin paperiselle tilauslomakkeelle ja lähetettiin etanapostissa kangaskauppaan.  Lähetys tuli samalla tavalla, no niinhän se tule nykyäänkin, tietysti.

Those were the days! I could fiddle with the fabric squares and look carefully at colors and patterns. If I wanted to order some fabric, I cut a tiny little piece from the sample and glued it onto a paper document. Then I put it in an envelope and went to the post office to send it to the fabric shop. It was no hurry whatsoever.

Niin kuin näkyy en ole raaskinut luopua mokomista olemattomista paloista vieläkään. Enkä ole saanut tehtyä niistä mitään. 

Se taas saattaa johtua palojen olemattomasta koosta 4 cm x 4 cm. Jos ne ompelisi yhteen, saumat veisivät vielä 1,5 cm pois. Enkä ole mikään miniatyyritaiteilija, siksi ei mitään ole tullut tehdyksi. Ja toisaalta saita, nuuka, itara luonteeni ei ole antanut heittää niitä poiskaan, hyvänen aika, ilmaiseksi saatua rahanarvoista tavaraa! Vaan ei hätää. Sain idean Quilty Folk-blogista, jossa on menossa 365-käsinompeluhaaste: yksi yksinkertainen kuvioblokki per päivä. Haaste on alkanut jo aikapäivää sitten, joten hitaana hämäläisenä taitaa olla jo myöhäistä osallistua.

As you can see I haven’t been able to give up those almost nonexistent squares nor have I made something of them. The former may result from my stingy character and the latter from the tiny size of the squares, only 1,5 x 1,5 inches. If I sew two together there would be almost nothing left. But a few days ago I got an idea from the Quilty Folk -blog. There’s this 365-days quilt challenge to sew one simple block by hand every day.

Sitä paitsi (ja siitä huolimatta että olen hämäläinen) olen parin viime päivän aikana ommellut käsin näitä yksinkertaisia neliökuvioita 8 cm x 8 cm jämäkankaille jo n. 15 kpl. Hercule Poirot’ta katsellessa pistelen aina kolme neliötä paikalleen. Niin, ja luulen ettei 365 kpl riitä siihen mitä suunnittelen.

I didn’t take the challenge because I’m sure I’m too late (because I come from Häme that is always the case). Besides I have already made 15 blocks in three days and I suppose 365 won’t be enough for my intentions. My blocks are now 3 x 3 inches with these little squares in the middle.

Valmiille neliöille piti sitten keksiä joku säilytyspaikka. Otin uusiokäyttöön erään kansion, jonka sain työhön liittyneen kurssin yhteydessä jo vuosia sitten.

I wanted to find a place to retain the squares. I reused this little case I received in a course I attended due to my work.

Kansio on suomalaista tuotantoa, ja hyvin valmistettu jostain pahvin ja muovin välimuodosta. Valitettavasti se on liian pieni A4-asiakirjoille, mutta näille neliöille se on ihan sopiva.

It is made in Finland and it’s very durable. The material is something between plastic and board. It’s too small for most of the documents but just right size for these squares.

Jos jollekin hyvämuistiselle tulee mieleen, että mitähän niille minun muille  jämätilkkuprojekteilleni kuuluu, niin voin kertoa, että ne voivat ihan hyvin omissa pikku pussukoissaan kenenkään häiritsemättä.

If someone of my readers have such a good memory and wants to know how my several previous scrap projects are doing I can tell that they are just fine. They spend their time in their own boxes and no-one disturbs them, not even me.

Miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa? – Why one of them is a child of light and the other one loves the night?

Päättötyönäyttely on päättynyt. Tässä minun työni.

The exhibition is over. Here you can see my art work.

Mutta kumpi on kumpi? But which one is which?

Onko tämä yön rakastaja? Does this one love the night? 

Hän katsoo kuitenkin auringonnousuun. However he’s looking at dawn. 

Tämäkö on valon lapsi? Hän on kuitenkin edelleen pimeässä metsässä.

Is this one the child of light? He’s still in the dark forest.

Katsoja päättäköön. I leave the conclusion to the viewer.

5. vuosipäivä – 5th anniversary

Aloitin tämän blogin pitämisen käsityötaiteen opintojen aloittamisen innoittamana. Ja nyt opinnot ovat siinä vaiheessa, että viime lauantaina rakensimme päättötyönäyttelyn Lahden pääkirjaston aulaan. Tervetuloa kaikki katsomaan 10 taitavan opiskelijan töitä, jotka ovat ihailtavina tammikuun 29. päivään 2016 asti. 

En aio lopettaa tämän blogin kirjoittamista, vaikka opinnot päättyvätkin. Päin vastoin, nyt minulla on siihen enemmän aikaa kuin ennen. Ehkä jotain uusiutumista harkitsen, mutta en sen kanssa hötkyile. Ensiksi taidan vaihtaa tuon oman valokuvani uudempaan - ei välttämättä parempaan.

11 kysymystä – 11 questions

Mimi´smother heitti mulle haasteen vastata 11 kysymykseen. Koska olin kuitenkin 12. haasteen saaja, livahdan vastuusta jatkaa tätä viestiä tai keksiä uusia kysymyksiä. Minultahan saa toki kysyä mitä tahansa, ja minä vastaan sitten ihan mitä tahansa.

Mimi´s mother challenged me to answer 11 questions.

1. Oliko sinulla lapsena/ nuorena harrastuksia, jos niin mitä? Onko joku näistä harrastuksista kulkenut mukanasi tähän päivään?

Did you have any hobbies when you were a child? And are you still keen on them?

Pikkulapsena lausuin runoja neuvolan tädeille. Mulla oli todella hyvä muisti, vaikka en vielä osannut sanoa y:tä enkä ö:tä, niistä tuli u ja o. Kuvitelkaa neuvolantädin ilmettä kun minä pikkuinen pellavapää lausun ihan vakavana runoa hiiriemosta: ”Emo se hyöri, poikaset pyöri…”.

As a child I used to give a reading of poems. It was a very serius occasion as you can see.

Koulun kässätunneista ei tykännyt, en tiedä miksi. Kuitenkin jo n. 12-vuotiaana tein ensimmäisen kierrätystilkkutyön ihan omasta aloitteestani, pienen tyynyn kuusikulmioista. Ilmeisesti vielä silloin en ollut löytänyt omaa väriäni, sinistä. Käsitöistä ei kuitenkaan tullut ammattia, mutta rakas harrastus kuitenkin.

This is my very first patchwork I made at age 12.

2. Miten vietät vapaa-aikaasi? Käytkö elokuvissa, konserteissa, teatterissa, tanssipaikoissa tai joissakin muissa tapahtumissa? Millaisissa?

How do you spend your time off?

Kirjasto on toinen kotini. Tässä pino ennen kirjaston sulkuviikkoja hakemaani luettavaa.

Lending library is my second home. These books I picked up last week.

Tässä kuvia omista kirjahyllyistäni. Hyllyt ovat niin syvät ja kirjoja niin paljon, että ne ovat hyllyillä kahdessa rivissä.

These are my own bookshelves in three different rooms.

olohuoneen kirjahylly

käytävän kirjahylly

 

makuuhuoneen kirja-/koruhylly

Kesäkuun alussa olin kirjansidontakurssilla, jolloin valmistin kaksi kirjaa. Nämä minun täytyy tietysti täyttää itse.

In June I attended a book binding course. I made two books. Naturally I have to fill these books by myself.

Pienempi on osoitekirja, kansi on silkkipuseron helmasta repäisty pala. Isompi on muistikirja, johon aion kirjoittaa/ piirtää/ maalata/ liimata ideoita uusiin tilkkutöihin.

3. Miten aloitat aamusi? Keitätkö ensin kahvin tai teen vai luetko päivän lehden, surffaat netissä vai hyppäätkö suinpäin vaatteisiin ja lähdet töihin? Tai ehkä jotenkin muuten, miten?
How do you start your mornings?

Aloitan aamun hitaasti, haudutan vihreää teetä omaan mukiini ja nautin aamusta parvekkeella. Ja sanomalehden luen paperiversiona.

My mornings are very slow. I drink green tee on my balcony reading a newspaper.

4. Mistä oman elämäsi seikasta olet kaikkein kiitollisin?

What thing in your life are you the most grateful of?

Kaikkien myrskyisten nuoruusvuosien jälkeen olen löytänyt sisäisen rauhan.

After my stormy early years I have found my inner peace.

5. Onko sinulla unelma josta olet unelmoinut jo pitkän aikaa, mutta et ole toteuttanut unelmaasi. Miksi unelmasi on jäänyt toteuttamatta?

Do you have a long-standing dream you haven’t been able to carry out?

Unelmia pitää olla aina, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Olen pitkään haaveillut pienestä mummonmökistä.

For years I have dreamed of a small old summer cottage.

6. Jos saisit herätä täydelliseen päivään niin millainen se olisi?
Describe your perfect day.

Lämmin kesäaamu järven rannalla, linnut laulavat, aurinko paistaa. Olisin nuori ja terve, kaikki rakkaat olisivat lähelläni myös nuorina ja terveinä. Luonto olisi puhdas, vesi kirkasta. Ei olisi kiirettä, ei stressiä. Ompelukone ja paljon pieniä tilkkuja ja koko päivä aikaa puuhata. Joku muu laittaisi ruokaa.

It would be a warm summer day with birds singing and the sun shining. I would be young and healthy. All my loved ones would be there too and they would also be young and healthy. The nature would be fresh and water clear. There wouldn’t be any rush or stress. I would have my sewing machine and piles and piles of fabric. Someone else would cook the meals.

7. Yksi onnellisin muisto lapsuudestasi?
Tell one of the happiest memories from your childhood.

Olen kertonut siitä postauksessa Unelmien tuoli.

You can read about it in this post.

8. Ystävyys, mitä se merkitsee sinulle?
What does friendship mean to you?

Rehellisyyttä ja luottamusta, ystävän kuuntelua ja huomioon ottamista. Ystävyys auttaa menemään vaikka läpi harmaan kiven.

It imeans honesty and reliability. A friend helps you to go through even a grey stone (adjusted from a Finnish proverb)

9. Missä asiassa koet olevasi erityisen hyvä/taitava? Onko se kenties leivonta, ruuanlaitto, käsitöiden teko tai jokin ihan muu.
Do you think you are extremely skillful in something?

Kyllä kai se on tämä tilkkutöiden tekeminen jos mikään.

I suppose it’s patchwork and quilting if anything.

10. Jos olisit vuodenaika niin mikä vuodenaika ja miksi?
If you were a season, what season would you be?

Olisin touko-kesäkuu juhannukseen asti, koska silloin on kaikkein valoisinta ja kaikki kukat puhkeavat kukkaan ja ihastelen niitä kuin näkisin ne ensi kertaa.

I would be May and June till Midsummer, because then we have daylight even in the night. And all the flowers bloom and I admire them like I saw them for the first time in my life.

11. Täydennä lause. Toivoisin, että...

Fullfill: I wish….

No, olihan sentään yksi kysymys, johon voin vastata puhumalla kissoista. Toivosin, että voisin ottaa yhden tai kaksi kissaa ja päästää ne juoksemaan vapaasti siellä unelmieni mummonmökillä. Kissavanhukseni ovat molemmat jo kuolleet, eikä sitä mökkiäkään ole, joten tämä jää todellakin vain toiveiden tasolle.

At last one question I can answer by talking about cats. I wish I had one or two cats and I could take them with me to the small old summer cottage of my dreams. My both senior cats have already died and I don’t have that summer cottage either, so this is only a wish.