Tekstiilikollaasi: Harjuviidantie – Textile collage: The road Harjuviidantie

Kevään suururakka valmistui jo jokin aika sitten. Käsityötaiteen opinnoissa oli vuorossa Tila ja teos –opintojakso. Meidän piti suunnitella ja valmistaa kollaasiteos johonkin julkiseen tilaan. Onnekseni satun olemaan töissä julkisessa tilassa, joten suunnittelin ja valmistin työn työpaikalleni. Käytin materiaalina tekstiiliä, joka on jotenkin se minun juttuni.

I have finally finished my toughest job in this spring. In my arts and craft studies I was given a task to design and make a collage in some public space. Fortunately I am working in a rather public space which I was allowed to use. As a material I used textile because it’s a kind of “my thing”.

Sitä voi katsoa myös aika kaukaakin ja se silti näyttää hyvältä. Tämän kauempaa se tosin ei onnistu, sillä tämä on käytävän päästä otettu kuva.

You can look at the collage from a distance and it looks even nicer. Well, you can’t go any further because this picture was taken at the end of the corridor.

Käytävän puolivälistä se näyttää sitten tältä.

In the middle of the corridor it looks like this.

Kun kävelee lähemmäksi, tulee tunne, että voisi jatkaa kävelyä teoksen sisään.

When you walk closer you feel you can keep on walking inside the collage.

Lähempää katsottuna näkee, että se on toteutettu pienistä n. 1,5 x 1,5 cm:n kangaspaloista. Työllä on kokoa 175 cm x 120 cm.

When you look close enough you can see that the collage is made of tiny little fabric pieces (1,5 x 1,5 cm). The size of the work is 175 cm x 120 cm.

Käytin työhön 62 eri kangasta. En osaa vastata, jos haluat tietää, montako palaa työssä on. En tullut laskeneeksi.

I used 62 different fabrics. If you want to know how many pieces there are in the whole work I’m afraid I can’t answer you. I haven’t counted them.

Kangaspalat on liimattu liimaharsolla ja varmistettu vapaalla konetikkauksella.

The fabric pieces have been glued to each other and the whole work is then machine stiched.

Teos kuvaa erästä tiettyä kohtaa kotipaikkani keskustasta. Se kertoo myös siitä työstä, mitä työpaikallani tehdään: rakennetaan infrastruktuuria eli katuja, teitä, vesijohtoja, viemäreitä, katuvaloja. Kun se tehdään hyvin, ei sitä työtä edes huomata ja maisema näyttää juuri tältä.

The scenery in the work is a certain road in the centre of my home town.

Salomonin solmuja – Solomon’s knots

Tämän vuoden ensimmäisessä postauksessa lupasin postata useammin kuin aikaisemmin. Ja tässä sitä ollaan, kuukauden blogihiljaisuus takana. Mutta en toki ole ollut laiskana, kaukana siitä, olen tehnyt opintoihini liittyvää työtä kaikki vapaa-aikani. Ensi lauantaina se sitten valmistuu. Kerron siitä myöhemmin. Sen lisäksi olen saanut valmiiksi tällaisen pienen huivin.

In the first post of this year I promised to post more often. But here I am after a month’s blog silence. I haven’t been lazy though, far from it. In my free time I have made a work relating to my studies. It will be finished next Saturday. I’ll tell you about it later. In addition I managed to make this little scarf.

Huivi on virkattu Salomonin solmuilla. Läheltä katsottuna ne näyttävät joltain pitkäjalkaisilta ötököiltä. Ehkä minulla on vain liian vilkas mielikuvitus.

I crocheted Solomon’s knots to make this scarf. If you look at them very closely they appear like some kind of long legged bugs. Or maybe I have too lively imagination.

Käytin tähän 100 g ohutta väriä vaihtavaa sekoitelankaa. Olisin käyttänyt enemmänkin, vaan kun ei ollut. Haaveilen toteuttavani tämän vielä jostain ihanasta valkoisesta langasta isompana versiona.

I used 100 g of thin yarn for this scarf. That’s all I had. I have a dream to make a larger scarf using exquisite white yarn.

Salomonin solmujen ohjeita löytää netistä pilvin pimein. Ne on helppoja tehdä ja työ valmistuu nopeasti.

In Internet you can find lots of directions to make Solomon’s knots or Lover’s knots as they are also called. They are very easy to make and your work will be finished in no time.

200 virkattua ruutua – 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans

Lainasin kirjastosta Jan Eatonin kirjan 200 virkattua ruutua ensimmäisen kerran jo viime syksynä, koska olin perin kyllästynyt isoäidin neliöihin.

Last autumn I was completely bored with grannie’s squares. I went to the library and found this book “200 crochet blocks etc” by Jan Eaton.

Kokeilin yhtä neliötä jollain joutolangalla, jonka värikin oli mitä sattui. Mallin nimi oli Sevilla.

I made a sample square using this yarn in muddy color. The model was “Sevilla”.

Siihen se sitten jäikin, kunnes lainasin kirjan uudelleen pari kuukautta sitten jostain syystä. Sevillan mallikappalekin oli pysynyt tallessa, eikä väri enää näyttänytkään ihan kauhealta, koska aloin antaa periksi sille tosiasialle, ettei meidän olohuoneeseemme vain kerta kaikkiaan sopinut sininen-vaalenpunainen-valkoinen –yhdistelmä, jota olin yrittänyt edellisellä kerralla ja joka oli kutistunut sitten minitorkkupeitoksi, josta kerroin täällä. Ostin sitten maanläheisiä värejä.

I didn’t go any further then. For some reason I borrowed the book again a couple of months ago. I still had the sample square Sevilla and its color didn’t look as awful as before. I had realized that the color combination blue-pink-white just didn’t fit to our living room. I told you about my last try here. Now I was wiser and bought yarn in earthly colors.

Selailin kirjaa etsien mallia, josta tehdä torkkupeitto olohuoneeseen. En osannut valita. Sitten kuulin bloggaajasta, joka blogissaan kokkasi keittokirjan ohjeet järjestyksessä läpi. Sain ahaa-idean. En ruvennut kokkaamaan, vaan virkkaamaan neliö-kirjaa läpi. En olisi minä, jos olisin alkanut ensimmäisestä mallista ja edennyt järjestelmällisesti loppuun asti. Ehei, jatkoin ensin Sevillasta, nro 74, loppuun päin virkaten malleja, jotka virkataan pyörönä keskeltä alkaen. Kaikki pampulamallit jätin väliin, koska ne näyttävät mielestäni syyliltä (anteeksi vain jos satut pitämään pampuloista!). Sitten kävin kirjan alkupään läpi virkaten vain ne, joista pidin. Kahta sataa neliötä en aikonutkaan virkata, 70 riittää mainiosti yhteen peittoon. Tässä vaiheessa oli valmiina 42 neliötä.

I tried to find a model for a blanket but I couldn’t choose any of the squares in the book. Then I heard about a blogger who cooked through all the receipts in a cook book. I didn’t begin to cook but to crochet through the models in Eaton’s book. Well, I didn’t actually begin at the first model and continue systematically till the end. Oh no, I began from the model 74 “Sevilla” to the end of the book crocheting only models where I could start crocheting round the circle. After that I opened the book at the beginning and crocheted only the models I liked. I didn’t plan to crochet all the 200 squares. 70 squares are quite enough for the blanket I need. Here you can see a pile of 42 squares.

Tässä muutamia malleja, ruudut ovat vielä suoraan virkkauksen jäljiltä, siis kostuttamatta:

Here you can see a few models:

Tässä tällä hetkellä valmiit neliöt.      These squares are now ready.

Kirjan ohjeet ovat selkeät, vaikka virheitäkin ohjeissa oli. Onneksi joka mallista oli hyvä valokuva, jonka avulla selvisin ongelmista. 

 

The instructions in the book are clear even though there are some mistakes. Fortunately there is a good photo of every model to help to solve the problems.

30.6.2014: Valmis peitto löytyy täältä (klikkaa) The finished blanket is here (click)