Inspiraatiota odotellessa – Waiting for inspiration

Olen viime päivinä purkanut useampia saumoja kuin olen ommellut. Siitä turhautuneena tartuin ikuisuuskäsityöhön, nimittäin isoäidin neliöihin, joita olen tv:tä katsellessa virkannut kokoon.

Lately I have undone more seams than I have sewn. I got frustrated with it and grabbed onto the grannie’s squares I have been making forever.

Aloin yhdistää niitä siinä toivossa, josko niistä jonkinmoisen torkkupeiton saisi kasaan. Ja saihan niistä, tosin ei kovin isoa n. 80 cm x 115 cm, mutta valmiit ruudut menivät tasan.

I began to sew the squares together hoping I could make some kind of blanket out of them. Actually I managed to make a very small blanket, 80 cm x 115 cm.

Tällainen hukkapätkä kuin minä mahtuu sen alle kippuraan. Ja niin taidan tässä tehdäkin  eli vetää peiton päälleni ja odotella huomista talvipäivän seisausta, joka ei tänäkään vuonna tule yhtään liian aikaisin.

The short kind of a person like me might just fit under it. That is if I crouch myself. And that’s just what I’m going to do. I’m going to pull the blanket over my head and just wait for tomorrow when it’ll be the winter solstice. As always it doesn’t come a minute too early.