Työhuoneeni
katossa roikkui vanha lampunvarjostin – siis vanha ja ruma- ei mitään vintagea.
Se oli kulkeutunut huoneeseeni palveltuaan alun perin lasten huoneessa (aika
hirvitys se oli sinnekin, anteeksi lapseni, jos lapsuutenne oli siitä syystä
traumaattinen!). Laitan siitä ihan pienen kuvan – nopea vilkaisu riittää
kertomaan kuinka suuri tarve minulla oli saada uusi varjostin.
I had an old lamp shade hanging from my working room’s ceiling – I mean
old and ugly – not old and vintage. Before it drifted to my studio it had
served in the children’s room (what a monster it was there too, forgive me my dear
children if your childhood was traumatic because of it). I put here a tiny
little photo of it – a quick glance is enough to convince you of my enormous
need to have a new lamp shade.
Otin
varjostimen alas katosta ja heitin siinä olevan kankaan roskiin (voiko kukaan
uskoa, että tilkkuilija heittää kangasta roskiin??? tämä kertonee epätoivoni
syvyyden). Kehikon kuitenkin säilytin.
Seuraavaksi noudatin mottoani: otetaan mitä on.
I took the lamp shade down and threw the cloth to the trash can (can
anyone believe that a quilter throws a cloth to the garbage? This illustrates
the depth of my desperation). I kept the frame though. Next I followed my motto: use what you have.
Oli
vanha virkattu takki, jonka leikkasin poikki hihojen alta.
I had an old crocheted jacket that I cut apart under the sleeves.
Sitten
oli myös kirpparilta joskus kankaan takia ostettu pitsipaita. Siitä leikkasin hihat veks.
I also had a lace blouse I had bought in a flea market because of its
fabric. I cut the
sleeves off.
Sovitin
ensin pitsijakun kehikon päälle ja ompelin käsin sen kehikon yläreunan ympäri.
First I put the lace blouse over the frame and sewed it by hand around
the upper side of the frame.
Seuraavaksi
käänsin virkatun jakun alaosan yläosasta (hmm… menee vaikeeksi) nurjalle
pujotuskujaksi pari senttiä ja pujotin siihen pätkän silkkinauhaa. Sitten nuttu ylle ja napit kiinni.
Second I turned a few centimeters from the upper part of the jacket’s
lower side to make a path for a silky ribbon. Then
I buttoned up the jacket.
Ja
voilá, Pitsinen Madame on valmis ja valaisee katossa kauniisti.
And here you are, the Lacy Madame is ready and it lightens up the room
beautifully.
2 kommenttia:
Minun pitäisi uudistaa miehen työhuoneen jalkalapmpun varjostin, mutta luulen, että Madame saisi häneltä lempeän torjunnan. Minusta Madame on hurmaava mustine pitseineen ja nuttuineen. Hauskaa, että jätit napit siihen, ikäänkuin valon voisi joskus sulkea napeilla :)
Niin, ehkä tämän tyylinen varjostin ei ihan ole miehen työhuoneeseen passeli, mutta minut se tekee onnelliseksi, joka kerran kun näen sen. Valitettavasi en ehdi omassa työhuoneessani käymään niin usein kuin haluaisin.
Lähetä kommentti