maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pitsinen Madame – Lacy Madame




Työhuoneeni katossa roikkui vanha lampunvarjostin – siis vanha ja ruma- ei mitään vintagea. Se oli kulkeutunut huoneeseeni palveltuaan alun perin lasten huoneessa (aika hirvitys se oli sinnekin, anteeksi lapseni, jos lapsuutenne oli siitä syystä traumaattinen!). Laitan siitä ihan pienen kuvan – nopea vilkaisu riittää kertomaan kuinka suuri tarve minulla oli saada uusi varjostin.

I had an old lamp shade hanging from my working room’s ceiling – I mean old and ugly – not old and vintage. Before it drifted to my studio it had served in the children’s room (what a monster it was there too, forgive me my dear children if your childhood was traumatic because of it). I put here a tiny little photo of it – a quick glance is enough to convince you of my enormous need to have a new lamp shade.

Otin varjostimen alas katosta ja heitin siinä olevan kankaan roskiin (voiko kukaan uskoa, että tilkkuilija heittää kangasta roskiin??? tämä kertonee epätoivoni syvyyden). Kehikon kuitenkin  säilytin. Seuraavaksi noudatin mottoani: otetaan mitä on.

I took the lamp shade down and threw the cloth to the trash can (can anyone believe that a quilter throws a cloth to the garbage? This illustrates the depth of my desperation). I kept the frame though. Next I followed my motto: use what you have. 


Oli vanha virkattu takki, jonka leikkasin poikki hihojen alta.
 I had an old crocheted jacket that I cut apart under the sleeves.



Sitten oli myös kirpparilta joskus kankaan takia ostettu pitsipaita. Siitä leikkasin hihat veks.
 I also had a lace blouse I had bought in a flea market because of its fabric. I cut the sleeves off.



Sovitin ensin pitsijakun kehikon päälle ja ompelin käsin sen kehikon yläreunan ympäri.
First I put the lace blouse over the frame and sewed it by hand around the upper side of the frame.


Seuraavaksi käänsin virkatun jakun alaosan yläosasta (hmm… menee vaikeeksi) nurjalle pujotuskujaksi pari senttiä ja pujotin siihen pätkän silkkinauhaa. Sitten nuttu ylle ja napit kiinni.

Second I turned a few centimeters from the upper part of the jacket’s lower side to make a path for a silky ribbon. Then I buttoned up the jacket.


Ja voilá, Pitsinen Madame on valmis ja valaisee katossa kauniisti.
 And here you are, the Lacy Madame is ready and it lightens up the room beautifully.


2 kommenttia:

Tiinatei kirjoitti...

Minun pitäisi uudistaa miehen työhuoneen jalkalapmpun varjostin, mutta luulen, että Madame saisi häneltä lempeän torjunnan. Minusta Madame on hurmaava mustine pitseineen ja nuttuineen. Hauskaa, että jätit napit siihen, ikäänkuin valon voisi joskus sulkea napeilla :)

HanneLinen kirjoitti...

Niin, ehkä tämän tyylinen varjostin ei ihan ole miehen työhuoneeseen passeli, mutta minut se tekee onnelliseksi, joka kerran kun näen sen. Valitettavasi en ehdi omassa työhuoneessani käymään niin usein kuin haluaisin.