Hyvät, pahat ja rumat, osa 1 Hyvät – The Good, the Bad and the Ugly, part 1 The Good ones

 

Sain KETut listattua jo edellisessä postauksessa. Nyt pitää päättää, mitä kullekin pitäisi tehdä. Ensin ajoin ne kolmeen karsinaan: hyviin, pahoihin ja rumiin. Hyviin pääsivät ne, joista vähällä työllä saisi jotain kelvollista.

I listed my UFO´s in my last post. Now I must decide what to do with them. First, I had to chase them into three different stalls: the goods, the bads and the uglies. The good ones are those I can make something useful with least amount of work.

Mansikkaa ja vaniljaa. Ihan valmis tilkkupinta ja pohjakangas, vanuakin löytyy, joten puuttuu vain tikkaus.

Strawberry and vanilla. The surface and the backing are ready to go and I have enough suitable batting so only task to do is quilting.

Sudoku. Tilkkupinta ei ole ihan valmis, mutta kaikki kankaat löytyvät ja työn koko ei ole kovin suuri.

Sudoku. The surface is not yet ready, but I have all the fabric needed and the size of the quilt is not very big.

Kukkamekko. Saanut nimensä kukkakankaasta, joka edellisessä elämässään oli minun mekkoni. Vain neljä blokkia valmiina ja muuttunut KETuksi, koska vihreä kangas loppunut. Nämä blokit voisi helposti laittaa jonkin toisen työn taustakankaan osaksi.

Vain nämä kolme olivat ne hyvät. Pahat sitten seuraavassa postauksessa.

Flower dress. The name comes from the flower fabric that was my dress in its former life. There are only four blocks ready and it became UFO because the dark green fabric ran out. I could very easily use these four blocks as a part of other quilt´s backing.

Only these three were the good ones. The bad ones in the next post.

KETtujen metsästys – UFO hunting

 

Viime vuoden puolella Tilkunviilaaja sai minut miettiämään vahvuuksiani ja totesin vahvuudekseni sen, että jaksan vielä innostua uusista jutuista. Ja todellakin olen innostunut monesti ja jälkeeni on jäänyt monta KETtua (KET=KeskenEräinen Työ). Ennen kuin niille mitään pystyy tekemään, täytyy ne paikallistaa.

 Last year Tilkunviilaaja made me ponder my strengths and I realized that one of my strengths is that I still can become inspired of new things. And indeed I have got excited many times and left behind multiple UFO´s (UnFinished Objects). But before I can do anything to them they have to be located.

  

Vaatehuoneessa lymyili pari vanhaa KETtua, jotka jahtasin työhuoneen puolelle, jossa tiesin niitä jo ennestään olevan.

I found a pair of old UFO´s skulking in my walking closet. I chased them to my studio because I knew there were more of them there already.

Yhdestä lipaston laatikosta tiesin, että siellä ne mellastavat.

I knew some of them were messing around in a drawer.

Mutta pari KETtua oli päässyt pesiytymään jo toiseenkin laatikkoon.

But a pair of UFO´s had been already nesting in another drawer too..

Muovikasseihin niitä oli piiloutunut myös.

Some of them were also hiding themselves in some plastic bags.

Kaikki KETut nyt esiin ja nimet listaan, että päästään eteenpäin!

Come out, all you UFO´s! And put your names on the list so I can go forward!

                                           1.    Old nameless

                                           2.    Forgotten before the birth

                                           3.    Ugly

                                           4.    Sudoku

                                           5.    Rattan chair cover

                                           6.    Rag rug

                                           7.    In Autumn everything will be different

                                           8.    Bargello something

                                           9.    Flower dress

                                        10.   Checks and stripes

                                        11.   Strawberry and vanilla

Vanhan kaupungin mysteeri - Old Town Mystery

 

Alan heräillä talviunesta, kun päivät pitenee. Talviunen pöpperössä osallistuin ekaa kertaa mysteerityöhön. Mitenkään muuten en osaa selittää, miksi aloin tätä tehdä. Malli on kaunis ja hyvin suunniteltu, ei siinä mitään. Mutta pari postausta sitten taisin mainita, ettei tällainen saumojen yhteensovittaminen ole mun juttuni. Ja tässä blokin osat oli vielä niin tosi pieniäkin. Onneksi havahduin ennen kuin aloin tekemään enempää. Ymmärsin jättää sen tähän yhteen blokkiin. Laitan sen työhuoneeni seinälle muistuttamaan, etten yritä tällaista enää uudelleen.

Tämä on Bonnie Hunterin vuoden 2024 mysteerityö. Blogissaan hän paljastaa vihjeen kerrallaan noin kahden kuukauden aikana ilmaiseksi. Kun kaikki vihjeet on paljastettu, hän poistaa ne blogistaan ja sen jälkeen ohje muuttuu maksulliseksi. Vihjeet löytyi ainakin vielä tänään täältä: quiltville.blogspot.com, Old Town Mystery. Ne kannattaa käydä tallentamassa pdf:nä itselleen, jos mysteerityö kiinnostaa.

Days are getting longer and I´ve woken up from my winter sleep. But I must have been still quite sleepy while I took part of Bonnie Hunter´s Mystery Quilt Challenge. The block is beautiful and well-designed but these kinds of quilts just don´t inspire me. Fortunately, I completely woke up until I made more blocks. I made just this one. I´ll hang it on my studio wall to remind me of not trying this again.

This is Bonnie Hunter´s mystery quilt 2024. The clues were free of charge and still available at least today, you can find them from quiltville.blogspot.com, Old Town Mystery.

Valitsin eri värit kuin vihjeissä, vain turkoosi on samalla paikalla.

I chose different colors from those in the clues, only the turquoise is in the same place.

Pienen pienet neliöt tuli ihan extrana, kun leikkasin kulmista paloja pois.

Those cute little squares I got extras when I cut the pieces off the corners.

 

Kokeiluja – Experiments

 

Viime postauksessa lupasin, etten ompele yhtään tiukkaa kulmaa, vaan teen jotain villiä ja vapaata. No, kulmia en ommellut, mutta ei nämä nyt ihan villiltäkään näytä. Idean näihin kokeiluihin sain parkkipaikalta.

In my last post I promised I won´t sew another corner. Instead, I`ll do something wild and free. Well, I didn´t sew corners but this doesn´t look exactly wild either. I got the idea on a parking place.

Joku oli jättänyt tuulilasiini tämän lapun, jossa arvosteli parkkeeraustani. Ei sillä parkkipaikalla ollut mitään viivoja, joiden sisällä olisi pitänyt pysyä.

Somebody had left this piece of paper on my car´s windscreen. On that parking place there were no lines whatsoever within I should have parked my car.

Piirsin itse omat viivani, aika tiukkaa siitä tuli. Abstraktia yritin, mutta joltain rakennelmalta se näyttää, tai avaruusalukselta, tai satulinnalta. Katsoja saa päättää.

I drew my own lines, quite sharp ones I would say. I tried something abstract but it looks like some kind of a construction or a space ship or a castle. The viewer may decide.

Skannasin piirroksen mustesuihkutulostimella tulostettavalle puuvillakankaalle. Minulla oli vain kolme A4-kangasta jäljellä, ajattelin niiden riittävän tähän kokeiluun. Mutta muutin piirrosta joka kerralla, tein lisää yksityiskohtia ja suurensin ja pienensin.

I scanned the drawing on fabric for inkjet printing. I had only three A4 size fabrics left, but I thought they would be enough for this experiment. But I changed the drawing many times by putting more details or enlarging or downsizing.

Jokin aika sitten taas yksi tulostin oli sanonut työsopimuksen irti ja minulle jäi useita eri värisiä mustekasetteja. Käytin niitä kankaiden värjäykseen. Yhden värjäsin myös teellä.

A while ago my printer had been broken and now, I have different colors of ink cassettes I cannot use for printing. But I used them to dye these fabrics. One fabric I dyed with tea.

Kokeilu nro 1: Väritin kuvan öljypastelleilla.

Experiment # 1: I used oil pastels to color the picture.

En pysynyt ruuduissa.

I couldn´t stay between the lines.

Kokeilu nro 2: Syaanimusteella värjättyyn pohjaan lisäsin turkoosia silkkiväriä.

Experiment # 2: Another fabric I dyed with cyan colored ink and I also add turquoise silk color. 

Niin kuin näkyy Inktense-kynät ja liian paljon vettä, en pysynyt viivojen sisällä.

As you can see, I used too much water with the Inktense pens and again I missed the lines.

Loput tästä kankaasta väritin pelkillä kynillä. Ei näytä hyvältä. Tässä vaiheessa puuvillakankaat olikin jo käytetty, mutta minulla oli avaamaton paketti jotain vastaavaa. Tai niin ainakin luulin.

The rest of this picture I colored without water. It doesn´t look good. I had no cotton fabrics left but I knew I had an unopened package of something similar. Or that´s what I thought.

Kokeilu nro 3: Kyllä se paketti tulostuskangasta oli, mutta paksua canvasta. Joten väritin ensin kuvan paperille (kuvassa vasemmalla, pysyin ruuduissa!) ja skannasin sen jälkeen canvakselle (kuvassa oikealla). Värit haalistui, mutta johtui varmaan myös tulostimesta.

Experiment # 3: Yes, it was a package of printing fabric but it was thick canvas. I colored the picture first on paper (on the left, I stayed inside the lines!) and secondly I scanned the picture on the canvas (on the right). The colors faded but perhaps it got something to do with the printer as well.

Ompelin vain reunaviivat koneella. Canvas oli kiinni jossain paperintapaisessa, enkä saanut sitä irti. Se ei luultavasti ollut tarkoituskaan.

I sewed only the lines by my sewing machine. The canvas had some thick paper like thing behind it and I couldn´t get it off. Probably it wasn´t even the purpose.

Canvaksen pinta oli hyvin rouheaa.

The surface of the canvas was very rough.

Tein siitä sitten taulun. Maalasin myös nuo kehykset hopealla askartelumaalilla.

I decided to frame it. I painted the frame as well with silver acrylic paint.

Kokeilu nro 4: Teellä maalattu puuvillapohja oli vielä jäljellä. Kokemusta oli jo sen verran, että Inktense-kynillä ja pikkuruisella vesimäärällä pysyin viivojen sisällä.

Experiment # 4: Yet I hadn´t used the cotton fabric I dyed with tea. By this moment I already had that much experience I could stay between the lines by using Inktense pens and a tiny amount of water.

Lopuksi vielä kokeilin melkein kaikkia ompeleita mitä koneesta löytyi. Hauskaa ja rentouttavaa!

Ultimately, I tested almost all the stitches my sewing machine have. Play time!

Tilkkutyön taustapuolikin näyttää mielenkiintoiselta, mutta siisti se ei ole. Älä zoomaa lähemmäksi, please.

Also the back of the quilt is interesting, but cluttered. Please, don´t zoom closer.

Nyt kun on vuoden pimein aika, ryhdyn talviunille ja heräilen vasta tammikuussa ensi vuonna.

November in Finland is the utmost darkest and gloomiest time of the year. That´s why I´m going to descend to winter sleep and I won´t wake up until January next year. 

Vauvan peitto Indiana Puzzle – Baby Quilt Indiana Puzzle

 

Viime postauksessa lupaamani vauvanpeitto on nyt valmis.

In my last post I promised to show you a baby quilt. It is now finished.

Mallin otin Popular Patchwork -lehden marraskuun 2002 numerosta, malli Indiana Puzzle. Tein kaavion EQ 5 -ohjelmalla. Laskin ihan käsin, montako kutakin erilaista blokkia tarvitsin. Ohjelma olisi laskenut tarvittavan kangasmäärän, mutta ei eri kankaista olevien blokkien määrää. Käytin tähän peittoon varastossani olevia kankaita, en ostanut uusia.

The model is Indiana Puzzle and I found it on the Popular Patchwork magazine, November issue 2002. All the fabrics are from my stash. 

Valitsin ensin ykköskankaaksi oikealla olevan tähtikankaan ja siihen sitten sopivat kankaat.

First, I chose the star fabric on the right. And second, all the rest fabrics to fit the first one.

Tein jo valmiiksi aika paljon blokkeja ennen kuin tajusin katsoa, minkälainen kokonaisuus niistä syntyisi. Enkä tykännytkään valitsemastani vaalean sinisestä, joten vaihdoin sen tähtikankaan sinisiin kohtiin. No, jäipähän valmiita HST-tilkkuja johonkin seuraavaan projektiin.

I sewed quite a few blocks until I put them side by side to see what kind of combination they make. After all, I didn´t like the light blue fabric, so I cut those blocks again from the blue-green-red areas of the star fabric. Well, now I have a pile of HST´s to use to another project.

Tilkkutarkastajan katse kertoo kaiken: ”Oletko nyt ihan varma värivalinnoista, ettei tule taas hukkapaloja?”

The look in the eyes of my quilt inspector tells it all: “Are you now quite sure of your color choices so you won´t have more fabric to waste?”

Ja lisää huomautuksia: ” Jaaha, ja mitäs kankaanpaloja täällä roikkuu ihan irrallaan!”

And more comments: “Aha! What are these loose pieces of fabric hanging around?”

”Ei kyllä nyt tarvitaan lisää nuppineuloja. Kaikkiko mun tarvii ite tehdä!”

”This work needs definitely more pins. Do I have to do all by myself!”

Pääsimme yhteisymmärrykseen ja työ valmistui, tässä yksityiskohtia.

We reached a mutual understanding and the quilt was finished. Here some details.

Olen nyt tehnyt peräkkäin kaksi tällaista työtä, jossa täytyy kohdistaa kulmia. Kuten jo aiemmin sanoin, ei ole mun juttuni. Seuraavaksi teen jotain ihan muuta, villiä ja vapaata.

I have now made in a row two quilts where the corners of the blocks have to be fixed to match. As I said earlier that´s not my cup of tea. My next quilt will be completely something else, free and wild.

Vielä viimeinen katsastus ja työ on valmis käyttöön. Eikä yhtään liian aikaisin. Lapsenlapseni laskettu aika on jo noin parin viikon kuluttua. 

My quilt inspector makes the final check and the quilt is ready to be used. And not at all too soon. My grandchild’s due date is in about two weeks.

Lunki #1 – Relaxed #1

 

Tuli tarve tehdä sängynpeitto. Ja kun noita miesten ruudullisia kauluspaitoja olin hamstrannut melko tavalla, päätin käyttää niitä pois. Ei sillä, että pino olisi tästä peitosta paljonkaan vajunut. Työn nimi Lunki tuli mieleeni, kun tämän peiton tuleva paikka on tarkoitettu rentoon löhöämiseen. Ja nro 1 kai meinaa, että teen näitä enemmänkin, materiaalia on vielä vaikka kuinka. Tässä kuvassa värit ei ole kohdallaan, peitto on paljon haaleampi.

I have a bed that needed a quilt. I decided to use men´s shirts with plaids because I had quite a pile of them. Though the pile didn´t much diminish. The Finnish name of the quilt “Lunki” is a word of Helsinki slang and it is used to describe a very relaxed or easy-going person. Number 1 possibly means that there will be quilts number 2 or 3 made of these fabrics. The colors in this photo are too bright.

Ei tämä matto ole kuitenkaan, vaikka kuvasin sitä mökin portailla.

This is not a carpet even though I took a photo on the stairs of the summer cottage.

Aluksi tein työsuunnitelman hyvin teknisesti värikynillä ja paperilla. Oikeanpuoleinen pääsi jatkoon. Muista voi kehittyä Lunki #2 tai Lunki #3, ehkä.

To start with I made a working plan in a very technical way using colored pencils and paper.

Peitto on tehty kokokaan HST:llä eli half square triangle eli mitä se nyt sitten onkaan suomeksi (puoli neliö kolmio ?). Tässä värit on enemmän kohdallaan.

I used only HSTs all over the quilt.

Neliöt on ommeltu yhteen. Jos mietit, mikä ihmeen möhkäle peiton alla on, niin…

The squares are sewn together. If you wonder what an earth is that lump under the quilt…

… tilkkutarkastajahan se siellä tekee työtään.

… well, it´s only my quilt inspector earning its living.

Tikkasin peiton suorilla (😊) tikkauksilla maalarinteippiä apuna käyttäen. Tästä risteyksestä oli ihan pakko ottaa kuva, kun siinä yhtyy 8 kulmaa ja onnistuin saamaan ne täsmäämään. Moinen pikkutarkkuus ei ole mulle luontaista, mutta joskus onnistuu, kun oikein yrittää.

I quilted it with straight (😊) lines with the help of a masking tape. I just had to take a photo from this detail because there are 8 corners in the same spot and I managed get it right. This kind of pedantry is not characteristic to me, but sometimes I´m lucky.

Peitto on valmis ja omalla paikallaan. Nyt otan lunkisti vähän aikaa. Vaan seuraava työ jo odottaa. Vauvanpeittoa alan tekemään seuraavalle lapsenlapselleni, joka syntyy marraskuussa.

 The quilt is now ready and on its own place. I´ll take it easy for a while. But the next quilt is already waiting for to be done. My next grandchild will be born in November and I´ll make a baby quilt for him.

Loistopolku, osa 2 – Beautiful Pathway, part 2

 

Loistopolku on nyt valmis. Aloitin tämän fyysisen tekemisen 18.2.2024 ja sain valokuvattua valmiin työn 31.8.2024. Tuona aikana käytin työn tekemiseen 124 tuntia. Siihen ei ole laskettu suunnittelutyötä, josta on vähän vaikea pitää kirjaa.

Beautiful Path is now finished. I started physical work 18^th February 2024 and I photographed the final work 31^st August 2024. During that time, I spent 124 hours to make this piece. That doesn´t include the time I used to design it.

Otin työstä kuvia myös luonnonhelmassa.

I also photographed the work outdoors.

Mutta värit muuttuivat niin, että täysin harmaasta polusta tuli sininen puro.

But the colors changed so that the grey path became a blue creek.

Yksityiskohtia:

Details:

Lähikuva palojen ompelusta yhteen välikankaan kanssa.

A close-up from the stitches

Useita erivärisiä ompelulankojakin tarvittiin eri värialueille.

Different color areas needed several different thread colors.

Tässä alkuperäinen valokuva. Otin sen itse jo pari vuotta sitten toukokuun lopussa juuri kun kevät oli muuttumassa kesäksi. Oma tulkintani on kalpea jäljennös luonnon taideteoksesta.

This is the starting point photo. I took it myself a couple of years ago at the end of May just when the spring was turning to summer here in Finland. My own interpretation is just a humble replica of the masterpiece of the nature.