lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mama Africa

Hän on Mama Africa. Hän on oleskellut olohuoneessani jo muutaman kuukauden, enkä ole muistanut esitellä häntä teille. Hän on tosin kovin hiljainen nainen, joten olen jo alkanut unohtaa hänen olemassaolonsa, vaikka näen hänet joka päivä.

This is Mama Africa. She has been staying in my living room for a few months now but I have forgotten to introduce her to you. She is a very silent woman so I have began to forgot her presence though I see her every day.

Hänen tarinansa alkoi hyvin vaatimattomasti, muutamasta vanhasta t-paidasta ja talouspaperitelineestä. Toki oli saatavilla myös maalarinteippiä, rulla foliota ja kanaverkkoakin. Mutta ilman kuparinväristä Powertexiä hän olisi jäänyt syntymättä.

Her story began very modestly, with a couple of t-shirts and a paper towel holder. Sure there were also masking tape, a roll of foil and chicken wire. But without Powertex in copper color she couldn’t have been born.



Pitkän vartalonsa hän peri talouspaperitelineeltä. Kapean vyötärön ja uhkeat lanteet ovat runsaan folion käytön tulosta.

Her tall body she inherited from the paper towel holder. Her slim waist and well-proportioned hips are a result of generous use of foil.



Hänen vaatteensa ovat nyt niin muodikasta kierrätystä vanhoista t-paidoista. Hänelle ne tosin olivat ainoa mahdollisuus verhota maalarinteipillä muovailtu vartalonsa.

Her clothes are recycled t-shirts which is so modern these days. For her it was the only chance to cover her body molded with masking tape.


Hiusten sijaan hänellä on vain pala trikoota turbaanina.

She doesn’t have any hair but only a turban to cover her bold head.



Ainoa uusi koriste hänellä on muutama pätkä pitsiä. Kasvojakin hän sai odottaa vielä tovin…

Short pieces of lace are the only new decoration she has. Even her face she had to wait for a while…



… mutta onneksi ne tulivat ihan valmiina. Ruskeasta ihonväristään hän saa kiittää Powertexiä, mutta ei sitäkään tuhlattu siihen osaan vartaloa, joka jäi vaatteiden alle.

… but luckily her face was brand new. For her brown skin color she must thank for Powertex but even that stuff wasn’t wasted for those parts of her body that would be covered by clothes.

Ei edes selkäpuolella.

Not even for her back.



Arvokkasti hän kantaa turbaaninsa.
She carries her turban with dignity.

Vaatimaton valkoinen huivi on pala harsokangasta.
A modest white shawl is a piece of gauze.



Mutta hän kantaa sen ylväästi.



But she wears it with pride.



Saanko ylpeänä esitellä, Mama Africa.

May I proudly introduce to you, Mama Africa.




3 kommenttia:

Annikka kirjoitti...

No nyt en voi kyllä sanoa kuin, huh-huh! Niin käsittämättömän upea teos tuo Mama Africa on ettei minulta löydy edes sanoja ylistämään sitä.
Hienoa työtä siis:)

Marle kirjoitti...

Erittäin upea afrikkalais mama!

Tiinatei kirjoitti...

Sanattomaksi vetää, niin upeä Mama!