Kaamos on päättynyt ja olen ”yllättynyt”, että pimeys on jälleen kerran väistymässä, vaikka se tuntui ikuisuudelta. Olen herännyt talviunesta ja aloitan ihan helpolla jutulla.
The polar night (kaamos) has ended and I´m “surprised” that darkness is once again ceding though it seemed to stay forever. I´ve woken up and start with quite on easy stuff.
Sisareni kävi Pariisissa vuosia sitten ja toi kummallekin lapselleni hauskan t-paidan. Lapset ovat jo lähteneet, mutta t-paidat jäivät. Päätin tehdä taulun, jossa voin ilmaista kunkin päivän mielialani. Tarvittiin vain taiteilijan pinkopohja, niittipyssy ja t-paita.
My sister visited Paris years ago and brought a funny t-shirt to both of my kids. The kids have moved but the t-shirts have stayed. I decided to make a board where I can express my mood of each day. All I needed was a canvas, a stapling machine and a t-shirt.
Leikkasin vielä punaiseen kankaaseen neliön ja siihen aukon. Sitä voi siirtää ja näin kunkin päivän mieliala näkyy aukosta. Aina kun aloitan uuden tilkkutyön olen ”toivoa täynnä”.
I also cut a square from a red fabric and made a gap in it. I can move it easily and so the mood of each day shows from the gap. Every time I begin a new quilt I´m “full of hope”.
Kun työ etenee tai oikeastaan ei etene, olen ”surullinen”.
When the quilt proceeds or actually doesn´t proceed I´m “sad”.
Seuraavaksi olen ”turhautunut”, kun mikään ei onnistu.
After that I become “frustrated” because nothing succeeds.
”Shokissa” olen, koska taas valitsin hankalan tekniikan, joka ei ota luontuakseen sitten millään.
Then I´m “shocked” because once again I´ve chosen a difficult technique which doesn´t work out in any means.
Lopulta olen jo aivan ”hysteerinen”. Näin se menee.
In the end I´m totally “hysteric”. This is how it goes.
Kun olen aikani katsellut valmista työtä, olen kuitenkin ”onnellinen”, ellei muusta niin siitä, että se on valmis.
After I´ve taken a long look at the finished work I´m anyway “happy”. If not nothing else it is nonetheless finished.
