Ehkä
joku vielä muistaa, kuinka 1990-luvulla nettikangaskaupat aloittelivat
toimintaansa. Silloin kangasnäytteet lähetettiin postitse pienissä
muovipusseissa. Hinnat näissä pusseissa ovat markoissa, euroista ei vielä tiedetty
mitään.
In the 1990’s Finnish
fabric shops began to sell in Internet and they sent fabric samples in little
plastic bags to customers. The prices you see are in Finnish marks, not in
euros. Back then we knew nothing about euros.
Oli
se vaan aikaa! Sai hypistellä ja rypistellä kangaspaloja ja tutkailla värejä ja
kuvioita. Sitten pieni pala jo alkujaan pienestä palasta liimattiin paperiselle
tilauslomakkeelle ja lähetettiin etanapostissa kangaskauppaan. Lähetys tuli samalla tavalla, no niinhän se
tule nykyäänkin, tietysti.
Those were the
days! I could fiddle with the fabric squares and look carefully at colors and
patterns. If I wanted to order some fabric, I cut a tiny little piece from the sample
and glued it onto a paper document. Then I put it in an envelope and went to
the post office to send it to the fabric shop. It was no hurry whatsoever.
Niin
kuin näkyy en ole raaskinut luopua mokomista olemattomista paloista vieläkään.
Enkä ole saanut tehtyä niistä mitään.
Se taas saattaa johtua palojen
olemattomasta koosta 4 cm x 4 cm. Jos ne ompelisi yhteen, saumat veisivät vielä
1,5 cm pois. Enkä ole mikään miniatyyritaiteilija, siksi ei mitään ole tullut
tehdyksi. Ja toisaalta saita, nuuka, itara luonteeni ei ole antanut heittää
niitä poiskaan, hyvänen aika, ilmaiseksi saatua rahanarvoista tavaraa! Vaan ei
hätää. Sain idean Quilty Folk-blogista, jossa on menossa 365-käsinompeluhaaste:
yksi yksinkertainen kuvioblokki per päivä. Haaste on alkanut jo aikapäivää sitten,
joten hitaana hämäläisenä taitaa olla jo myöhäistä osallistua.
As you can see I
haven’t been able to give up those almost nonexistent squares nor have I made
something of them. The former may result from my stingy character and the
latter from the tiny size of the squares, only 1,5 x 1,5 inches. If I sew two
together there would be almost nothing left. But a few days ago I got an idea
from the Quilty Folk -blog. There’s this 365-days quilt challenge to sew one simple block
by hand every day.
Sitä
paitsi (ja siitä huolimatta että olen hämäläinen) olen parin viime päivän
aikana ommellut käsin näitä yksinkertaisia neliökuvioita 8 cm x 8 cm
jämäkankaille jo n. 15 kpl. Hercule Poirot’ta katsellessa pistelen aina kolme
neliötä paikalleen. Niin, ja luulen ettei 365 kpl riitä siihen mitä
suunnittelen.
I didn’t take
the challenge because I’m sure I’m too late (because I come from Häme that is always the case). Besides I have already made 15
blocks in three days and I suppose 365 won’t be enough for my intentions. My
blocks are now 3 x 3 inches with these little squares in the middle.
Valmiille
neliöille piti sitten keksiä joku säilytyspaikka. Otin uusiokäyttöön erään
kansion, jonka sain työhön liittyneen kurssin yhteydessä jo vuosia sitten.
I wanted to find
a place to retain the squares. I reused this little case I received in a course
I attended due to my work.
Kansio
on suomalaista tuotantoa, ja hyvin valmistettu jostain pahvin ja muovin välimuodosta.
Valitettavasti se on liian pieni A4-asiakirjoille, mutta näille neliöille se on
ihan sopiva.
It is made in
Finland and it’s very durable. The material is something between plastic and
board. It’s too small for most of the documents but just right size for these
squares.
Jos
jollekin hyvämuistiselle tulee mieleen, että mitähän niille minun muille jämätilkkuprojekteilleni kuuluu, niin voin kertoa, että ne voivat ihan hyvin
omissa pikku pussukoissaan kenenkään häiritsemättä.
If someone of my
readers have such a good memory and wants to know how my several previous
scrap projects are doing I can tell that they are just fine. They spend their time in
their own boxes and no-one disturbs them, not even me.
