Birmingham 2016

Elokuussa kävin Festival of Quilts -näyttelyssä Birminghamissa. Oma työni oli siellä Suomen edustajana Divercity in Europe -näyttelyssä. Siellähän se oli muiden 1600 tilkkutyön keskellä. Olen esitellyt sen TÄÄLLÄ.

In August I visited the Festival of Quilts in Birmingham UK. My quilt represented Finland in the Divercity in Europe -show. You can have a closer look HERE.

Festivaaleilla oli useita eri kilpailuja ja kategorioita. Niiden kaikkien palkitut työt voi katsella täältä hyvin valokuvattuna http://www.thefestivalofquilts.co.uk/the-winning-quilts-2016.  Seuraavaksi näytän ei ehkä niin hyvin valokuvattuna oman top 10 -listani muista kuin palkituista töistä. Kun muita tuomareita ei tässä minun blogissani ole, niin järjestys on ihan mutu-tuntumani mukainen.

All the winners of the competitions can be found here: http://www.thefestivalofquilts.co.uk/the-winning-quilts-2016. I made my own TOP 10 -list for the not-winners.

Ihan aluksi kuten aina kilpailuissa kunniamaininnan saa Janine Poundin työ Namib Desert Road. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis työ, vaikka ei olekaan varsinainen tilkkutyö

First of all I give a honorary award to Janine Pound and Namid Desert Road

10. Yvonne McKee: Florigia. Upeasti koristeltu perinteisellä tekniikalla tehty työ

9. Krista Hennebury: Ice Road. Ihana sininen työ

8. Mitsuko Kinoshita: Zone. Työssä on hauska perspektiivi.

7. Montse Forcadell: A Moment of Relax. Pikkutarkkaa realismia.

6. Peggy Brown: Reflections Reflecting. Akvarellimaisen utuinen tunnelma

5. HyenJoo Shin: Enjoy the Rain. Tyttö näyttää tosiaan nauttivan sateesta.

4. Katrin Schroeder: Diving Bird. Todella sulava sukellus

3. Ina Georgeta Stalescu: Les messagéres. Upea syvyysvaikutelma.

2. Jayne B Gaskins: Embracing the Silver Years. Ihanat hiukset.

1.Marleen Jonkers: Flight of the Bee Eaters. Ei tarvita kuin neliöitä ja tuloksena hieno kolmiulotteinen kuva.

Mama Africa

Hän on Mama Africa. Hän on oleskellut olohuoneessani jo muutaman kuukauden, enkä ole muistanut esitellä häntä teille. Hän on tosin kovin hiljainen nainen, joten olen jo alkanut unohtaa hänen olemassaolonsa, vaikka näen hänet joka päivä.

This is Mama Africa. She has been staying in my living room for a few months now but I have forgotten to introduce her to you. She is a very silent woman so I have began to forgot her presence though I see her every day.

Hänen tarinansa alkoi hyvin vaatimattomasti, muutamasta vanhasta t-paidasta ja talouspaperitelineestä. Toki oli saatavilla myös maalarinteippiä, rulla foliota ja kanaverkkoakin. Mutta ilman kuparinväristä Powertexiä hän olisi jäänyt syntymättä.

Her story began very modestly, with a couple of t-shirts and a paper towel holder. Sure there were also masking tape, a roll of foil and chicken wire. But without Powertex in copper color she couldn’t have been born.

Pitkän vartalonsa hän peri talouspaperitelineeltä. Kapean vyötärön ja uhkeat lanteet ovat runsaan folion käytön tulosta.

Her tall body she inherited from the paper towel holder. Her slim waist and well-proportioned hips are a result of generous use of foil.

Hänen vaatteensa ovat nyt niin muodikasta kierrätystä vanhoista t-paidoista. Hänelle ne tosin olivat ainoa mahdollisuus verhota maalarinteipillä muovailtu vartalonsa.

Her clothes are recycled t-shirts which is so modern these days. For her it was the only chance to cover her body molded with masking tape.

Hiusten sijaan hänellä on vain pala trikoota turbaanina.

She doesn’t have any hair but only a turban to cover her bold head.

Ainoa uusi koriste hänellä on muutama pätkä pitsiä. Kasvojakin hän sai odottaa vielä tovin…

Short pieces of lace are the only new decoration she has. Even her face she had to wait for a while…

… mutta onneksi ne tulivat ihan valmiina. Ruskeasta ihonväristään hän saa kiittää Powertexiä, mutta ei sitäkään tuhlattu siihen osaan vartaloa, joka jäi vaatteiden alle.

… but luckily her face was brand new. For her brown skin color she must thank for Powertex but even that stuff wasn’t wasted for those parts of her body that would be covered by clothes.

Ei edes selkäpuolella.

Not even for her back.

Arvokkasti hän kantaa turbaaninsa.

She carries her turban with dignity.

Vaatimaton valkoinen huivi on pala harsokangasta.

A modest white shawl is a piece of gauze.

Mutta hän kantaa sen ylväästi.

But she wears it with pride.

Saanko ylpeänä esitellä, Mama Africa.

May I proudly introduce to you, Mama Africa.

Tallinnan käsityömessut 2016 - Handicraft Fair in Tallinn, Estonia, 2016

Huhtikuun lopussa kävin Tallinnassa käsityömessuilla. Sieltä ei minulla ole yhden yhtäkään kuvaa, kun kamera ja minä jotenkin erkanimme, kun minä lähdin messuille ja kamera päätti jäädä hotelliin. No, käsitöitä oli siellä kolmessa kerroksessa ihan huimaavasti ja jotain lähti mukaankin. Sitten oli tietenkin pakko käydä Karnaluksissa. Tällä kertaa kamera oli mukana, mutta kun kädet oli täynnä käsityötarvikkeita, niin eihän sitä kameraa saanut laukusta millään esille. Tässä jotain, mitä ostin sieltä. Käsin värjättyä villalankaa...

At the end of April I traveled to the Handicraft Fair in Tallinn. Somehow I managed to leave my camera in my hotel room so I couldn’t take any photos there. Then it was a must to visit also Karnaluks, a huge handicraft store in Tallinn where prices are quite low. There I had my camera with me, but my hands were so full of stuff I couldn’t get it out of my handbag. These things I bought there: Hand painted wool yarn. Rulers and fabric dyes.

... viivaimia ja kangasvärejä... 

... ja kankaita tietenkin. And fabric of course.

Kävin myös eräässä toisessa kangaskaupassa, jossa kankaita oli enemmän kuin Karnaluksissa. Sen nimi on Kanga Dzungel ja se sijaitsee Tartu maanteellä aika lähellä Karnaluksia. Hinnat ovat kyllä siellä ihan Suomen luokkaa, mutta valikoimaa on. Koska sieltä en ostanut mitään, sain vihdoin kamerankin esille.

I visited also another fabric store near Karnaluks. It’s called Kanga Dzungel. The prices are there almost as high as in Finland so I didn’t buy anything. That’s why I could get my camera out of my handbag.

Kaikkein hauskinta tässä kaupassa oli katossa roikkuvat nuket.

In this store there were dolls hanging from the roof dressed up with the fabrics that were sold in the store.

Ja niitä oli paljon. 

There were lots and lots of them.

Kaikki erilaisia

Puettuina kangaskaupan kankaisiin

Kaupassa oli myös kekseliäs keino säilyttää korvakoruja: metallinen korvakorupuu.

This is a clever idea to keep your ear rings on display: a metallic ear ring tree.

Tähän mahtuu vähän isompikin varasto.

This tree can carry a huge amount of ear rings.

Vanhan kaupungin kukkatorilla oli kukkaloisto jo komea.

In the old town of Tallinn they sold gorgeous flowers.

Private Case

Viime postauksessa kirjoitin Private Casen pienestä ”salkusta”. Tilkkupäivillä Lahdessa oli Private Casen myyntipiste, ja nyt minun täytyy korjata esittämäni luulo salkun materiaalista. Private Caset tehdään kierrätysnahasta (ei siis pahvista tai muovista). Siksi varmaan se tuntui niin mukavalta käteen, etten ollut raaskinut sitä valkoista "salkkua" pois heittääkään.

In my last post I told you about an interesting case where I put my little fabric squares. Now I must correct my guess about the material of the case. It is made of recycled leather and maybe that’s why it feels so good in hand.

Tilkkupäiviltä ostin lisää Private Casea, nyt passikotelon, johon kuului matkalaukun osoitekotelo.

I have bought more items made by Private Case. This time it was a passport case with a pocket for a name label

Olivat niin syötävän hyvän värisiä.

Their color is just wonderful.

Passi laitetaan takakannestaan kotelon taskuun ja toiseen taskuun mahtuu vaikka vakuutuskortti tai maihinnousukortti tai mitä nyt vain, ja kaikki löytyvät helposti käsilaukun uumenista.

Slip the back cover of the passport into the pocket on the right side of the case and leave the front cover free. Into the pocket on the left side you can slip a boarding pass etc.

Tilkkupäiviltä tarttui kankaiden yms. lisäksi mukaan tällainen kaulakoru.

This is a necklace...

Koru on samalla lankaleikkuri, jonka voi viedä lentokoneen matkustamoonkin sisään, eikä kukaan huomaa, mikä ase sitä tällä naisihmisellä on kaulassa.

… and at the same time it is a thread cutter. It can be taken to the cabin of an airplane too unlike scissors. Very clever, don’t you think?

Kangasta pienissä paloissa - Small squares of fabric

Ehkä joku vielä muistaa, kuinka 1990-luvulla nettikangaskaupat aloittelivat toimintaansa. Silloin kangasnäytteet lähetettiin postitse pienissä muovipusseissa. Hinnat näissä pusseissa ovat markoissa, euroista ei vielä tiedetty mitään.

In the 1990’s Finnish fabric shops began to sell in Internet and they sent fabric samples in little plastic bags to customers. The prices you see are in Finnish marks, not in euros. Back then we knew nothing about euros.

Oli se vaan aikaa! Sai hypistellä ja rypistellä kangaspaloja ja tutkailla värejä ja kuvioita. Sitten pieni pala jo alkujaan pienestä palasta liimattiin paperiselle tilauslomakkeelle ja lähetettiin etanapostissa kangaskauppaan.  Lähetys tuli samalla tavalla, no niinhän se tule nykyäänkin, tietysti.

Those were the days! I could fiddle with the fabric squares and look carefully at colors and patterns. If I wanted to order some fabric, I cut a tiny little piece from the sample and glued it onto a paper document. Then I put it in an envelope and went to the post office to send it to the fabric shop. It was no hurry whatsoever.

Niin kuin näkyy en ole raaskinut luopua mokomista olemattomista paloista vieläkään. Enkä ole saanut tehtyä niistä mitään. 

Se taas saattaa johtua palojen olemattomasta koosta 4 cm x 4 cm. Jos ne ompelisi yhteen, saumat veisivät vielä 1,5 cm pois. Enkä ole mikään miniatyyritaiteilija, siksi ei mitään ole tullut tehdyksi. Ja toisaalta saita, nuuka, itara luonteeni ei ole antanut heittää niitä poiskaan, hyvänen aika, ilmaiseksi saatua rahanarvoista tavaraa! Vaan ei hätää. Sain idean Quilty Folk-blogista, jossa on menossa 365-käsinompeluhaaste: yksi yksinkertainen kuvioblokki per päivä. Haaste on alkanut jo aikapäivää sitten, joten hitaana hämäläisenä taitaa olla jo myöhäistä osallistua.

As you can see I haven’t been able to give up those almost nonexistent squares nor have I made something of them. The former may result from my stingy character and the latter from the tiny size of the squares, only 1,5 x 1,5 inches. If I sew two together there would be almost nothing left. But a few days ago I got an idea from the Quilty Folk -blog. There’s this 365-days quilt challenge to sew one simple block by hand every day.

Sitä paitsi (ja siitä huolimatta että olen hämäläinen) olen parin viime päivän aikana ommellut käsin näitä yksinkertaisia neliökuvioita 8 cm x 8 cm jämäkankaille jo n. 15 kpl. Hercule Poirot’ta katsellessa pistelen aina kolme neliötä paikalleen. Niin, ja luulen ettei 365 kpl riitä siihen mitä suunnittelen.

I didn’t take the challenge because I’m sure I’m too late (because I come from Häme that is always the case). Besides I have already made 15 blocks in three days and I suppose 365 won’t be enough for my intentions. My blocks are now 3 x 3 inches with these little squares in the middle.

Valmiille neliöille piti sitten keksiä joku säilytyspaikka. Otin uusiokäyttöön erään kansion, jonka sain työhön liittyneen kurssin yhteydessä jo vuosia sitten.

I wanted to find a place to retain the squares. I reused this little case I received in a course I attended due to my work.

Kansio on suomalaista tuotantoa, ja hyvin valmistettu jostain pahvin ja muovin välimuodosta. Valitettavasti se on liian pieni A4-asiakirjoille, mutta näille neliöille se on ihan sopiva.

It is made in Finland and it’s very durable. The material is something between plastic and board. It’s too small for most of the documents but just right size for these squares.

Jos jollekin hyvämuistiselle tulee mieleen, että mitähän niille minun muille  jämätilkkuprojekteilleni kuuluu, niin voin kertoa, että ne voivat ihan hyvin omissa pikku pussukoissaan kenenkään häiritsemättä.

If someone of my readers have such a good memory and wants to know how my several previous scrap projects are doing I can tell that they are just fine. They spend their time in their own boxes and no-one disturbs them, not even me.